Äänestysongelma: muutokseen pyrkiminen

Olen yrittänyt katsella miten mediassa yritetään saada kansaa äänestämään, siinä toivossa että löytäisin jotain perusteluita joita voisin pohdiskella. Poikkeuksetta lukemani ”kannattaa äänestää, koska” -jutut on kuitenkin suunnattu ihmisille joita ei kiinnosta tai jotka eivät välitä. Tyypillisin näissä vaaleissa on ollut ”...koska EU:ssa päätetään tärkeistä asioista”. En pidä tätä kyseenalaisena, eikä perustelu siis anna minulle mitään.

En pitäisi tätä tärkeänä, jos uskoisin että olen selvää vähemmistöä siinä joukossa, joka ei äänestä. Jostain minulla on silti sellainen käsitys, että isoja syitä ovat myös pettymys politiikkaan, luottamuksen puute ja kokemus äänestämisen hyödyttömyydestä. Tämä mielestäni jopa tunnustetaan monissa julkisissa puheenvuoroissa – miksi silti en löydä minkäänlaista keskustelua suunnattuna näille ihmisille? Järkevää argumentointia siitä, että puutteistaan huolimatta järjestelmä on paras mahdollinen, ja siihen osallistuminen on ainoa tapa vaikuttaa ja myös muuttaa sitä? Tämähän se normaali kanta on. Pitäisi valita ehdokkaista, joista todennäköisesti löytää ne jotka ovat käyttäneet eniten rahaa mainontaan. Perusteluilla jotka ovat joko pinnallisia iskulauseita tai nimenomaisiin vaaleihin liittymätöntä sisä- tai yleispoliittista retoriikkaa. Äänestää vaaleissa joita suuret puolueet ovat säätäneet itselleen sopivammiksi ja joiden jälkeen äänestäjien tahto tulkitaan tarkoitushakuisesti (koska tahdonilmaisu rajoittuu ehdokkaan valintaan eikä perusteita voi tietää). Vaaleissa joissa suuri osa äänestää naaman, julkisuuden, tuttuuden, tottumuksen, ja/tai imagon perusteella – eikä esimerkiksi asiaperustein – jolloin tulevan vaalikauden vaikutus edustaa aika heikosti sitä mihin kansa haluaisi suunnattavan. Tehtävään jossa valtaa on paljon ja vastuuta hyvin vähän, ja jossa ehdokas muutetaan eliitin jäseneksi pois alkuperäisestä viiteryhmästään. Ja tyytyä sitten siihen kun poliitikot taas valehtelivat, kun kunnollista keinoa saada heitä vastaamaan teoistaan ei ole. Jos edes saa tietää, mitä edustaja työssään tekee, koska myöskään varsinaista valvontaa tai seurantaa ei ole. Koska se on se tapa vaikuttaa.

Juuri siksi pitäisi äänestää, jotta saisi muutosta? Ja tehdä edustajille ehdotuksia muutoksista? Tai mennä itse ehdolle jos sopivaa ehdokasta ei ole? Järjestelmä kuitenkin pyrkii olemaan muuttumatta: puolueet, varsinkin suuret, pyrkivät säilyttämään asemansa ja haluavat muutosta vain suuntaan jossa ne menestyisivät todnäk paremmin. Yksilön mahdollisuus vaikuttaa on (toisaalta: onneksi) erittäin pieni, ellei kyseessä ole huomattavan karismaattinen yksilö. Sen lisäksi että sekä äänestäminen että ehdokkaaksi asettuminen katsottaisiin jossain määrin järjestelmän legitimoimiseksi ja hyväksymiseksi omalta osalta, mikä haittaisi viestiä, minusta vaikuttaa (saatan toki olla väärässä) että välittömästi poliittisen järjestelmän ulkopuolella oleva vaikuttaminen olisi tehokkaampaa: esimerkiksi suuren vielä vähemmän demokraattisen vallan (merkittävä rikkaus tai järjestö- tai ay-johtajuus, tms.) ja/tai julkisuuden hankkiminen ja käyttäminen asian eteen.

Kysymys on tässä lopulta siitä, paljonko olen valmis uhraamaan. Todelliseksi vaikuttajaksi lähteminen tarkoittaisi aika lailla elämänsä pyhittämistä sille, silti äärimmäisen epävarmoilla tuloksilla. Huolimatta yhteiskuntajärjestelmän vioista en myöskään osaa tällä hetkellä kuvitella, että vallankumous toisi enemmän hyvää kuin pahaa. Kuten mainittua, olen riittävän tyytyväinen tilanteeseen, että koko elämäni suunnan kääntämiseen tällaisen takia en ole valmis.

Nähdäkseni äänestämiseni tai äänestämättä jättämiseni ei siis merkitse oikeastaan mitään varsinaisen muutoksen kannalta. Päädyin kumpaan tahansa, pyrin varmaankin jatkamaan sekä blogaamista että ajoittaista asiasta keskustelemista/kinastelua silloin tällöin ja siis asian esilläpitämistä, ja jatkaa elämääni muuhun suuntaan. (Varsinaisiin yksityiskohtaisiin valituksenaiheisiin palaan joskus kunnon perusteluilla ja muutosehdotuksilla.) Perustelut päätökselle on siis löydettävä muualta, periaatteellisista (en halua / haluan kannattaa tai osoittaa jotakin) ja käytännöllisistä (mitä oikeita seurauksia teoillani on) syistä.