Äänestysongelma: jos en äänestä

Jos en äänestä, jätän käyttämättä ainoan virallisesti minulle järjestelmässä suodun vallan*. Tässä suhteessa on täysin toissijaista mitä mieltä järjestelmästä muuten olen - järjestelmä ei virallisesti huomioi minusta mitään muuta kuin ääneni vaaleissa. Se valta on täysin mitätön yksinään, koska järjestelmä perustuu joukkovoimaan eikä minulla ole joukkoa. Silti, jos oma käyttäytymiseni ei muutu äänestin tai en, siis jos aion joka tapauksessa miettiä asiaa ja yrittää tehdä jotain järjestelmälle, eikö minun kannattaisi myös käyttää minulle suotua minimaalista valtaa kun sellainen kerran on? Toisaalta ja toisaalta.

Jos äänestän, minun voidaan katsoa jollain tasolla legitimoineen järjestelmän ja oman osani siinä. Onko sanani järjestelmän korjaamisen tarpeesta painavampi vai kevyempi jos olen tai en ole äänestänyt? Voidaanko katsoa, että olen äänestänyt ja siis tehnyt osani, minun on sitten vain luotettava järjestelmään ja toivottava että edustaja (jota voin toki yrittää suostutella) ajaa asiaa? Että olen tunnustanut että muuta tietä ei ole? Vai onko niin, että jos en äänestä, minua ei oteta tosissaan - että olen vain kiukuttelija joka ei vaivaudu itse tekemään asian eteen edes äänestämisen vertaa?

Kallistuisin enemmän siihen, että teoillani osoitan arvoni: jos osoitan kirjoituksillani ajatelleeni asiaa enemmän kuin keskivertoäänestäjä, itse äänestämisen tai äänestämättä jättämisen teolla ei ole kuin symboliarvo. Ja en haluaisi luopua symbolisesta tavasta sanoa, että en hyväksy järjestelmää. Kuitenkin, koska olen "riittävän tyytyväinen", voidaan väittää minun legitimoineen järjestelmän jo siinä, eikä symbolilla ole järin suurta merkitystä.

Voin kuvitella kaksi tapausta missä symbolisella teollani olisi merkitystä. Luulisin, että on harvinaisempaa että ihmiset jotka eivät äänestä ovat pohtineet syitä ja seurauksia kuin äänestävät. Siten tilanteessa, jossa tuon esiin kantojani järjestelmän ongelmista, tämä yksittäinen seikka saattaisi toisaalta jättää asian paremmin mieleen, toisaalta levittää näkemystä että alhainen äänestysprosentti ei ole pelkkä kiinnostusongelma vaan myös aito merkki siitä että ihmiset eivät halua tukea järjestelmää.

Toinen tilanne olisi se, että näkemyksilläni olisi laajempaa kannatusta. Vaikka en usko tähän todellisena mahdollisuutena missään lähitulevaisuudessa, on syytä miettiä pitääkö asiaa ajatella kategorisen imperatiivin kautta. Olisiko hyvä jos ihmiset laajemmassa mittakaavassa toimisivat kuin minä? En näe, miten voisi olla huono jos ihmiset pohtisivat syitään ja näkemyksiään tarkemmin, ja jos sen seurauksena jättäisivät äänestämättä, antaisivat siten suuren epäluottamuslauseen nykymenolle. (No okei, se voisi olla huono jos se käytännössä ei johtaisi järjestelmän parantamiseen vaan entistä suurempaan eliitin vallankahvaan takertumiseen ja siten vielä huonompaan järjestelmään.)

***

Näitäkin perusteluita kirjoittaessani en voi välttyä tunteelta, että olenko sittenkin vain etsimässä oikeutusta ennakkoluulolleni ja aivan toissijaisista syistä johtuvalle toimintatavalleni sen sijaan, että etsin mitä mieltä oikeasti olen ja mitä pitäisi olla asiasta. Siinä määrin helposti päädyn aina alkuperäistä kantaani tukeviin näkemyksiin.

Tällä hetkellä parhailta perusteluilta äänestää tuntuvat seuraavat:

• Epätietoisuuden vallitessa kannattaa toimia sen mukaan josta on todnäk vähiten haittaa. Ainoa mitä menetän äänestämällä on se mahdollisuus, että voisin sanoa etten koskaan ole äänestänyt. Symboliarvoa tuolla ei juuri liene, tärkeämpää on se, miksi en äänestäisi. Äänestämättä jättämisellä menettäisin hyvin pienen mahdollisuuden vaikuttaa, mikä on suurempi potentiaalinen haitta.
• Jos ajattelen kategorisen imperatiivin käytännön toteutusta tai spekulatiivista mielipidevaikutustani, todennäköisesti kantaani seuraisivat ne, jotka olisivat muutenkin samanlaisimpia kuin minä - ja joilla siksi olisi myös samanlaisimmat arvot. Tämä tarkoittaa, että hypoteettisessa tilanteessa jossa jotkut seuraisivat samaa päättelyä kuin minä, nimenomaisesti minun arvojani kannattavat äänestäjät eivät äänestäisi. Koska olen kuitenkin luultavasti vähemmistössä, ne jotka ovat eri mieltä edelleen äänestäisivät, ja saisivat siis ilman suurempia legimiteettiongelmia edustajat kasaan, edustamaan aivan muita arvoja kuin mitä itse kannatan.
• Kuten humoristisesti olen kuullut sanottavan, tämä on ehkä ainoa kerta kun minulla on mahdollisuus äänestää Kasvia, normaalisti kun hän on toisessa vaalipiirissä. Ja tämä olisi jopa järkevää. Vaikka hän ei ole mitenkään ihanne-edustajani, hän on tällä hetkellä nähdäkseni ainoa varteenotettava vaihtoehto, joka pitää meteliä informaatioyhteiskunta-asioista. Se ei ole ykkösprioriteettejani, mutta kerrankin huonossa äänestysjärjestelmässämme olisi mahdollisuus välittää vaaleissa kohtuullisen hyvin tulkittavaa viestiä: äänivuori hänelle kertoo siitä, että asia jota ei pidetä eliitin keskuudessa tärkeänä on tärkeä isolle osalle kansalaisia. Äänivuori sosiaalista oikeudenmukaisuutta ajavalle edustajalle olisi paljon huonompi viesti, koska noita edustajia on useampia, ja asia on joka tapauksessa eliitin mielessä "näistä kansa välittää" -kartalla. Bonuksena ääni menisi joka tapauksessa vihreille, jotka ovat liberaaliudessaan ja ympäristötietoisuudessaan lähellä omia näkemyksiäni.
  

Ovatko nämä syyt tarpeeksi? En tiedä. Mietin asiaa vielä. Äänestysaika loppuu kahdeksalta, siihen asti voin pohdiskella.


*) Voidaan väittää, että toinen "virallinen" vallan muoto on yhteyden ottaminen edustajaansa. Käsittääkseni heillä ei kuitenkaan ole mitään todellista velvollisuutta kuunnella ketään, tai antaa kuulemansa vaikuttaa mihinkään päätöksiinsä, joten tätä ei tarvitse huomioida. Ja itse edustajaksi ryhtymiseen otin kantaa jo viimeksi: ei ole sen arvoista.