Jatkan nyt
edellisestä kerrasta 16.3./3.4. (mielenkiintoisesti tämä päiväytyy 4.4., eli kun aloitin, eikä 12.4., kun vihdoin sain valmiiksi ja julkaisin):
"Vaikka pidän lihantuotantoa siis nykylaajuudessaan negatiivisena asiana, ei ole itsestään selvää mihin yksilön pitäisi ryhtyä asian takia. Kuten helposti tulee mieleen, mitä väliä on yhden pienen minun valinnoillani tässä maailmassa? Miksi minun pitäisi tehdä asialle yhtään mitään?"
Lienee totta, että varsinainen oma kulutukseni on mitätöntä kokonaisuuteen nähden. Jos jätän ostamatta (kerran kuukaudessa? en alun perinkään kuluttanut paljoa) meetvurstit jotka aikaisemmin olisin ottanut leipäni päälliseksi, se ei saa yhtään lihantuottajaa päättelemään, että tuotantoa kannattaisi supistaa. Periaatteessa kauppa myy yhden meetvurstipakkauksen kuussa vähemmän, mikä näkyy (mitättömästi) heidän seuraavassa inventaariossaan ja siten tilauksessaan valmistajalta, jotka puolestaan ostavat lihat (jonkun ketjun päässä) lihantuottajilta. Tämä tietysti kertautuu jokaista lihatuotetta kohti jota en hanki, mutta lopulta vaikutus on hyvin pieni. Lisäksi viesti on hyvin heikko: hypoteettisessa tilanteessa jossa kauppias huomaisi kulutuksen vähenemisen, hänellä ei olisi mitään keinoa tietää mistä väheneminen johtuu. Ehkä rahatilanteeni on huono ja päätin sattumalta säästää juuri tuosta? Hieman tilannetta auttaa se, että koska minun on kuitenkin syötävä, ostan liharuoan sijaan kasvisruokaa, mikä kertaa sekä efektiä että auttaa vähän viestiä. Samassa hypoteettisessa tilanteessa kauppias saattaa jopa nähdä yhteyden: vähennys tuolla, nousu tuolla. Silti yhden kuluttajan vaikutus on mitätön järjestelmän suuriin rattaisiin.
Miksi siis vaivautua? Näkisin hyödyn paljon suurempana näkyvyydessä ja sen lisäämisessä. Niin kauan kuin lihansyöminen on normi, kasvissyöjältä (kuten olen huomannut) helposti odotetaan jonkinlaista perustelua poikkeavalle toiminnalleen. Selittäessäni asian kysyjille teen viime kerralla luettelemieni lihantuotannon haittoja tiettäväksi myös niille jotka eivät olisi itse ottaneet asiasta selvää. Sekä niille, jotka ovat ohittaneet sattumoisin näkemänsä kriittiset puheenvuorot hörhöjen puuhana, mutta jotka sattuvat pitämään minua ihan järkikaverina, ja kuultuani perusteluni ehkä tulevat ajatelleeksi että olisikohan jutussa jotain perääkin. (Jos olet lihansyöjä ja lukenut tänne asti, olen toivoakseni kohdallasi saavuttanut tavoitteeni.) Ehkä joku heistä jossain vaiheessa päätyy myös samaan ratkaisuun kuin minä, jolloin sekä kuluttajapanokseni sekä viestini voimakkuus on kaksinkertaistunut. Tämä toivottavasti sitten veisi vaikutusta yhä edelleen eteenpäin.
Mutta merkittävin syy kasvissyönnilleni ei ole sen hyödyllisyys (siinä mielessä, että uskoisin valinnallani lopulta olevan todellista vaikutusta järjestelmään). Kyse on yksinkertaisesti siitä mikä on oikein.
Miksi söisin lihaa? Koska a) se on hyvää, b) koska se on tapana (eli paljon yleisistä ruoista on liharuokia). Kyllä, lihasta saa tietysti hyvää ruokaa, mutta koska hyvää saa myös kasvisperäisistä aineista, lopulta syy palautuu haluun saada tietynlaista hyvää joko preferenssin tai tapojen vuoksi. Mutta voiko olla oikein käyttää
tarpeettomasti resursseja tietynlaiseen hyvään tai tapojen vuoksi, kun niitä tarvittaisiin paljoon muuhunkin sekä lokaalisti että globaalisti? Kysehän on analogisesti siitä, että jos asutaan yhdessä taloudessa ja rahat ovat yhteisiä (ja oletetaan että kaikki kontribuoivat yhtäläisesti rahojen hankkimiseen), on aika epäreilua jos yksi valitsee selvästi kalliimpaa ruokaa maksaen yhteisistä varoista, kun tarvitsisi maksaa asunnon ylläpidosta, terveydestä, opiskelusta, jms. tärkeämmästä. Myöskään tavat eivät voi olla peruste itsessään, mutta on kiistämätöntä että nykytilanteessa yleisistä tavoista johtuen kasvissyönti on vaivalloisempaa: joutuu seuraamaan tekemisiään ja tietoisesti etsimään mahdollisuuksia syödä normeista poikkeavasti. Tässä nimenomaisessa tapauksessa (ottaen huomioon lihansyönnin aiheuttamien ongelmien vakavuuden) en pidä kuitenkaan laiskuutta hyväksyttävänä perusteena. Varsinkaan kun yhä useammassa ruokailutilanteessa alkaa olla mahdollisuus harjoittaa vegeilyä jos vain yhtään viitsii.
Nähdäkseni kaiken esittämäni jälkeen lihansyönnille voi olla vain seuraavat perustelut.
1. Ei usko, että lihantuotannon haitat ovat todellisia. Kaikenlaista näkee internetissä esitettävän, eikä kaikkea tietenkään kannata suorilta uskoa. Esittämieni lähteiden uskottavuus sekä haittojen suuruus kuitenkin mielestäni lähes velvoittaa ajattelemaan, että
jos on mahdollista, että ne ovat totta, asia on jotenkin tarkistettava. Menee laiskuuden puolelle, jos jättää asian sikseen vain, koska epämiellyttävän uhkan epäileminen on helpompaa. (Huonona analogiana: jos asut padon alla ja täysin kunnioitettavana pitämäsi naapuri tulee kertomaan pienestä halkeamasta, joka tulevaisuudessa tulee halkaisemaan koko padon, eikö olisi asiallista edes käydä kysymässä asiasta enemmän tietäviltä?) Itse pidän YK:n maatalousjärjestöä ja lainattuja tiedemiehiä uskottavina lähteinä. Nykyisin miltei mistä tahansa vähänkään isommasta aiheesta löytyy kuitenkin vastakkaisiakin näkemyksiä, eikä ole välttämättä triviaalia erottaa mikä on uskottavin. Jos joku löytää uskottavia lähteitä kumoamaan väitteitäni, näkisin itsekin vastaväitteet mielelläni. Sekä siksi että voin tarvittaessa koettaa puolestani löytää mahdollisesti kumouksen kumoavaa lisätietoa, mutta myös koska haluan tosissaan tietää jos sellaisia en sitten löytäisikään. (Myönnettäköön, kaipaan jossain määrin jauhelihakastiketta.)
2. Katsoo olevan oikeutettu resurssien tuhlaukseen. Ylempänä olevaa analogiaa seuraten voin nähdä perustelun, että kaikki eivät aktuaalisesti ole kontribuoineet globaaliin resurssien hankkimiseen yhtäläisesti: koska länsimaissa itse asiassa ollaan enemmän vaikutettu suhteellisten resurssien kasvuun tehostamalla absoluuttisten resurssien käyttöä teknologialla, on myös oikeutettua että länsimaissa käytetään resursseja enemmän. Tämän hyväksyäkseen täytyy kuitenkin hyväksyä jonkinlainen perinnönjaon oikeutus kautta historian. Koska minä en ole henkilökohtaisesti (ja aika harva toinenkaan nykyihminen) vaikuttanut tähän, meidän oikeutuksemme tulisi kollektiivisesti esi-isiltämme pelkästään sillä perusteella, että olemme sattuneet syntymään osaksi länsimaista yhteiskuntaa. Ainakaan pikaisesti ajateltuna en voi hyväksyä, että orjuuden, siirtomaasorron ja yleensäkin historiallisen epäoikeudenmukaisuuden hedelmät maagisesti muuttuisivat oikeutetuiksi kun tekijä itse kuolee ja jättää omaisuutensa perillisilleen. Toinen tapa katsoa asiaa on unohtaa historia ja lähteä nykyhetkestä sellaisena kuin se on. Olenko oikeutettu käyttämään enemmän resursseja yksinkertaisesti siksi, että minulla on siihen mahdollisuus? Tämä johtaa vastuun kieltämiseen oikeuttamisen sijaan, ja on enemmän kolmoskohdan heiniä.
Voidaan tietenkin myös väittää, että on oikeutettu tuhlaamaan resursseja jos korvaa sen jotenkin (sivuutan toistaiseksi tällaisen karmisen tasapainon etiikan ongelman). En ole selvillä määristä, mitä yhden ihmisen lihankulutus vaikuttaa negatiivisesti mihinkin suuntaan, mutta periaatteessa voisi kuulostaa siedettävältä jos jokaista tuhon myötävaikutukseen laittamaansa euroa kohti laittaisi euron hyväntekeväisyyteen. Vähän vastaavasti kuin vapaaehtoiset vihermaksut lentokoneen käytöstä. Tämä kaksinkertaistaisi lihan hinnan käyttäjälleen, mikä myös todennäköisesti vähentäisi lihankäyttöä. Kuvittelisin, että tuhoa aiheuttavan järjestelmän tukeminen eurolla tekee lopulta enemmän pahaa kuin korjaukseen pyrkivän järjestelmän tukeminen samalla summalla korjaa sitä, yksinkertaisesti koska näitä tuhoja on helppo aiheuttaa mutta hankala korjata. Ennaltaehkäiseminen tai tuhon estäminen olisi huomattavasti tehokkaampaa. Lopultakin, tuhlatun resurssin korvaaminen käyttämällä lisää resurssia (vaikkakin korjaamaan tuhlauksen jälkiä) ei ole kovin kestävä ratkaisu. Yksittäisen ihmisen kohdalla tämä voisi silti käytännössä olla ihan kelpo tapa, jos vaihtoehtona on olla tekemättä mitään. (Minusta olisi tosin hyväksyttävämpää tehdä itse jotain hyvää kuin maksaa siitä että joku toinen tekee sen.)
Tietenkin voi myös ajatella olevansa oikeutettu käyttämään resursseja miten haluaa, vaikkapa kusipäisestä itsekkyydestä, tai Jumalan tms. käskystä johtuen. En hyväksy, muttei näitä varmaan voi argumentoidakaan kumoon.
3. Ei pidä itseään henkilökohtaisesti vastuullisena. Voidaan argumentoida, että ei ole yksilön ongelma ottaa tällaisia vastuulleen, vaan poliitikkojen ja kenties yritysten tehtävä olisi korjata asia. Joku voi myös väittää, hieman kakkoskohdan kanssa päällekkäin, olevansa oikeutettu tuhlaamaan resursseja koska on järjestelmässä sellaisessa kohtaa että voi tehdä niin, ja järjestelmä on joko juuri oikein tai ainakaan ei ole yksilön asia jne. Jos järjestelmän väittää olevan oikein, on joko erittäin hyvässä asemassa siinä, vahvasti ideologinen, ja/tai sulkee silmänsä muulta todellisuudelta. On toki poliitikkojen asia tehdä asioille jotain, mutta nykyjärjestys toimii valitettavasti niin, että he "edustavat kansaa". Tämä tarkoittaa käytännössä, että poliitikot eivät uskalla eivätkä pysty ajamaan oikeudenmukaistakaan asiaa jos sillä on negatiivisia vaikutuksia kansalaisten elämään, ellei joko poliittinen ilmapiiri ole sille myönteinen tai asialle ole riittävän suurta, aktiivista ja hyväksyttävää kansalaisliikettä. Kumpaakaan näistä ei saavuteta vain odottelemalla, että poliitikot tekisivät jotain. Mitä enemmän ihmisiä tiedostaa argumentit, hyväksyy ne, ja kannattaa tekoja, sitä näkyvämmäksi ilmiö muuttuu ja sitä varmemmin joko poliittinen ilmapiiri hyväksyy asian tai kansalaisliike nostaa yksittäisiä toimijoita asiaa ajamaan.
Toinen argumentti on käytännöllis-laiska "miksi juuri tämä"? Kun maailmassa on niin paljon muuta vääryyttä, miksi juuri tämän asian takia pitäisi ryhtyä henkilökohtaisiin uhrauksiin? Johdonmukaisuuden nimissä pitäisi uhrauksiin ryhtyä niitten muittenkin asioiden puolesta. Tämä saatetaan esittää usein muodossa "mutta jos noin ajattelee, sittenhän ei voi tehdä pian yhtään mitään". Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa: on edelleen parempi tehdä jotain jonkun asian puolesta kuin ei mitään minkään asian puolesta. Lisäksi, saattaa olla, että otettaessa huomioon vain yksittäinen ihminen, olisi parempi luonnon ja reiluuden kannalta vetäytyä omavaraistalouteen keskelle metsää ja hylätä nyky-yhteiskunta. Luulen, että ellei tätä tapahtuisi jotenkin epäuskottavan massiivisissa määrin (ja mistä metsä niille kaikille?), nyky-yhteiskunta kuitenkin pysyisi siellä metsän ulkopuolella ja jossain vaiheessa todennäköisesti myös uhkaisi sitä metsää, ellei sinne jäisi ihmisiä jotka pyrkisivät muuttamaan sitä. Siksi luulen, että on parempi olla muuttamatta metsään, ja pyrkiä levittämään ajatusta toisenlaisesta yhteiskunnasta. (Olen kiusallinen tietoinen siitä, että tuo kuulostaa myös kovin heikosti perustellulta laiskuudelta ja pelkuruudelta: en vain uskaltaisi ja haluaisi luopua totutusta elämästä kokonaan ja aloittaa jotain täysin toisenlaista.)
Kolmas onkin kinkkinen: olen itse esittänyt, että yksilön vaikutus on mitätön, joten miksi kiusata itseään turhaan kun sillä ei kuitenkaan saavuta mitään? Syy on myös henkilökohtaisesti minulle siedettävin näistä, koska käytän samaa perustelua itse monista muista asioista. Vastaus on aika helppo, mutta ehkä myös jossain määrin epätyydyttävä: en vain halua olla osa vääryyttä. Tällä hetkellä uskon, että lihan syöminen pitää lihateollisuutta pystyssä, ja että lihateollisuus aiheuttaa liikaa tuhoa ja epäoikeudenmukaisuutta suhteessa sen tuomaan hyötyyn (joka redusoituu lähinnä hyvään makuun ja siihen, ettei tarvitsisi muuttaa tapoja). En yksinkertaisesti halua olla sellaisessa mukana. Minun on paha perustella siihen mitään, jos jotakuta muuta se ei häiritse.
***
Lopulta kyse on kuitenkin asenteesta. Vaikka uskoisi väitteet lihantuotannon haitoista ja nielisi ylläolevat vasta-argumentit, että mitään oikeasti hyvää syytä jatkaa lihan kulutusta, suurin kynnys on todella muuttaa tottumuksiaan. Jos ei jo elä sellaisessa ympäristössä, jossa maailmanparantaminen ja "ituhippeily" olisi sosiaalisesti hyväksyttävää, voi olla kohtuuttoman suuri kynnys kyseenalaistaa elämäntapoja joita kaikki muutkin kyseenalaistamatta noudattavat. Mitä muutkin ajattelevat, jos kerron ryhtyneeni kasvissyöjäksi koska en halua tuhota maailmaa? Minulle ratkaisu oli lopulta helppo, koska tyttöystäväni kanssa olimme puhuneet mm. maailmanpelastamisesta monet kerrat keskenämme, ja ystäväpiiriini koostuu varsin liberaalista vihreästä nuoresta aikuistosta. Voin kuvitella, että jos oma puoliso tai muut lähimmät eivät erityisesti pidä vihreitä aatteita arvossa, tapojen muutos herättää huomiota ja perustelut ehkä hilpeyttä, eikä häveten ole kiva elää.
En pidä tähän alistumista (aina) pelkuruutena. Se on myös syy, jonka voin hyväksyä jossain määrin. Voidaan olettaa, että jos ihminen on kerran käynyt väitteet ja perustelut läpi ja hyväksynyt ne vaikkei olekaan tehnyt mitään, hän on valmis tekemään todellisen muutoksen kun olosuhteet muuttuvat suotuisammiksi. Tämä vaatii kuitenkin rehellisyyttä ja valppautta - "sosiaalisen paineen" käyttäminen perusteluna huolettomasti ilman selvää todellista pelkoa häpeästä on laiskuutta, ja vaatii tavallaan sen, että päättää muuttaa tapojaan jos joskus saa todella paremman mahdollisuuden.
***
Toivon esittäneeni perustelut päätöksestäni kasvissyöjäksi ryhtymisestä jotakuinkin selkeästi. Toivon myös että se saa lukijansa ajattelemaan asiaa omalla kohdallaan. Ainakin tämän kirjoittaminen on auttanut itseäni hahmottamaan tähän liittyviä puolia, ja ehkä osaan sanoa ensi kerralla asian tullessa puheeksi jotain perustelujakin. Todennäköisesti kuitenkin kehotan vain katsomaan mitä olen tänne kirjoittanut...
(Jos olet eri mieltä, tai perustelut eivät vakuuta, ole hyvä ja kommentoi. Yritän mielelläni parantaa ajatteluani.)
Jatkoa käytännön tavoistani.
