Miksi "oma" mies/nainen on parempi?

Vihreän langan uutisissa oli otsikko "Ari Heikkinen ja Suomen vihreät hävisivät", joka kirvoitti allaolevan ajatuksen. Laitoin saman kysymyksen sinne kommentteihin, tässä vähän muokattuna.

Voiko joku selvittää, mikä pointti puoluepolitiikassa on ajaa "omaa" miestä tai naista johonkin tärkeään virkaan? Eikö tehtävään pitäisi haluta mahdollisimman pätevä henkilö?

Onko kyse siis siitä, että:
a) Maiden (tai yleisemmin, eri alueiden, jaostojen, tms.) väliset erot ovat niin suuret, ja oma politiikka on näistä parasta, ja siksi oma korkeaan virkaan olisi paras? Voiko muka olla, että maantieteelliset jaot tekevät suurimman eron mielipiteiden välille, ja siksi läheltä tuleva on aina eniten samaa mieltä itsen kanssa?
b) Muiden ehdokkaista ei tiedetä tarpeeksi, ja siksi yritetään ehdottaa jotakuta josta ainakin tiedetään jotain? Eikö tässä olisi syytä ennemmin tunnustaa tilanne ja ottaa selvää?
c) Käytännön politikointi johtaa kuitenkin aina oman alueen niin suureen suosintaan, että esim. Suomelle olisi aina parasta jos korkeassa virassa olisi suomalainen (vaikka kokonaisuudessa puolueelle asia ei ehkä olisikaan näin), riippumatta ehdokkaiden muista ominaisuuksista ja linjauksista? Eli onko vain kyynisesti todettu, että omaa etua ajetaan, ei kokonaisuuden etua?
d) Vai toistetaanko tässä vain puoluepolitiikan malleja ja hyväveliverkostojen muodostamista koska muutkin tekevät niin, riippumatta siitä onko se kokonaisuuden kannalta kannattavinta?

Mieleeni tuli jälkeenpäin myös mieleen vaihtoehto e) Puolueen sisäiset erot ovat itse asiassa niin pieniä, että on aivan sama millä kriteereillä valitaan, ja tällöin on vain bonusta ajaa omaa etua oman ehdokkaan muodossa. Tätäkin on vaikea uskoa, kun vihreissä puhutaan idealisti- ja insinöörisiivistä, kokoomukseen mahtuu Pietikäinen ja Asko-Seljavaara, jne.

(Bonuksena f = muu, mikä?)

Väärin tehty, mutta jatkakaa

Olenko nähnyt tämän aikaisemmin? Suomalainen poliitikko toimii väärin, mutta mitään seurauksia siitä ei ole ja asiat jatkuvat niin kuin ennenkin.

Edit: Mitä tekee Hyssälä?
(HS 7.10.)
Hyssälän mielestä oikeuskanslerin moitteet eivät anna aihetta pitkälle meneviin poliittisiin johtopäätöksiin. "Oikeuskansleri nimenomaan totesi, että tässä on toimittu lainmukaisesti", Hyssälä sanoo.
Oikeuskanslerin mukaan "On jo vähän oikeudellisestikin kyseenalaista, että tällaisella kiireellä valmistellaan."

Eli lyhyesti: Keskustalaisen mukaan lain kirjainta ei ole rikottu, joten kaikki on ok. Laillisuuden valvoja katsoo, että ei ole ok, mutta pienen nipottamisen lisäksi ei tee mitään. Maan tapa jne.

Päästöhyvityksiä selvittämässä

Paneuduin vihdoin ilmastoaneisiin hetkisen.

Olin lomamatkalla elokuussa Euroopan eteläosissa, minne tietenkin pääsi kätevimmin lentäen. Ennen matkaa spekuloitiin vaihtoehdoilla. Laivamatka Itämeren yli ja siitä junalla eteenpäin olisi maksanut selvästi enemmän kuin lentäminen (millä lienee tekemistä sen kanssa, että lentämistä tuetaan melkoisesti), pelkät matkat olisivat kestäneet kaksi päivää suuntaansa, ja vaikken tähän hätään nyt löytänyt mitään lukuja (ainoa oli tämä, joka ei aivan ollut samasta asiasta), muistaakseni laivamatkustuksen luontoatuhoavuus ei ole kovin kaukana lentämiststä. Junavaihtoehtoa kysyttiin matkatoimistosta, missä vastattiin että idän kautta ei pääse, vaan pitäisi mennä Baltian läpi ensin bussilla, mikä ei houkuttanut kun matkan piti olla rentouttava ja helppo. Lännestä taas olisi pitänyt joka tapauksessa mennä joko laivalla tai lentäen ensin meren yli, plus matka-ajan pidentyminen. Teimme siis ratkaisun lopulta tyypillisen länsimaisesti: mukavuus ja kätevyys astui ympäristöystävällisyyden yli. Päätin kuitenkin jo lippua ostaessamme että aion maksaa carbon offsetit, koska se nyt on vähintä mitä voin tehdä.

Asiasta luettaessa tulee hyvin nopeasti selväksi, että offsetit ovat pitkälti paremman omantunnon ostamista, ja haitallisia monessakin mielessä. Tästä ovat muut kirjoittaneet paremmin ja syvällisemmin, joten en puutu siihen pidempään. Toistan Maan Ystävien tiivistämää tekstiä:

Koko päästöjen hyvittämisen ajatus on ongelmallinen. Ilmastonmuutosta ei saada pysäytettyä maksamalla ulkopuoliselle taholle, joka hoitaa urakan muissa maissa. Maksujen maksaminen ei myöskään tee hiilidioksidipäästöjen tuottamisesta vähemmän haitallista. Ilmastonmuutoksen katastrofaalisten seurausten estämiseksi hiilidioksidipäästöjä täytyy vähentää huomattavasti. Paras hiilitonni on aina se, joka jää tuottamatta.

Pyrin ottamaan opikseni (enkä vähiten välttääkseni tämänpäiväisen selvittelyn vaivan tulevaisuudessa) ja pyrkimään yhä enemmän käytännön ratkaisuihin. Kun nyt kuitenkin on tullut jo lennettyä, ja haluan asialle jotain tehdä, alla mietintöni ja mihin päädyin.

***

Eettinenkuluttaja.net (joka vaikuttaa hyvältä idealta, mutta ei tunnu toimivan käytännössä, päätellen siitä että päivitykset ovat vuoden vanhoja) listaa 15 yhdistystä ja yritystä jotka tarjoavat päästöhyvityskeinoja. Yritykset ovat poissa laskuista, koska ne on perustettu tekemään voittoa asiasta, joten hyvin sääntelemättömillä markkinoilla niillä on aivan liikaa insentiiviä (onko tuolle joku suomenkielinen sana?) tehdä rahaa muilla keinoin kuin todellisella ympäristön auttamisella. Lisäksi ne ovat tuolla Ethical Consumerin (?) vertailun mukaan järjestetyllä listalla keskimäärin alempana. On siis erilaisia yhdistyksiä, ja ne harjoittavat kolmenlaista toimintaa: ne pyrkivät hyvittämään jo toteutuneet päästöt esimerkiksi pystyttämällä puita jotka sitovat hiiltä ilmakehästä, ostavat markkinoilta pois päästöoikeuksia, tai pyrkivät vähentämään tulevaisuuden päästöjä erilaisilla energiansäästö- tms. projekteilla.

Puiden pystyttäminen on pienen hakemisen perusteella huono idea. Ongelmat voitaneen tiivistää siihen, että puiden hiilensitominen on hidasta ja epävarmaa ja siihen liittyy luotettavuus-, maankäyttö- ja biodiversiteettiongelmia. Vaikka jälkimmäiset ongelmat ratkaistaisiinkin, puun kasvuaika on niin pitkä, että se ei käytännössä ehdi vaikuttaa tarpeeksi käynnissä olevaan ilmastonmuutokseen.

Kaksi muuta toimintatapaa on epäselvempiä. Päästöoikeuksien poisostaminen tarkoittaisi osallistumista päästökauppaan. Vähäisehköllä tiedolla rakennetun käsitykseni mukaan Euroopan päästökauppa on sabotoitu ainakin sen ensi vaiheessa poliittisella tasolla: suurin osa oikeuksista annettiin ilmaiseksi, monet alat rajattiin kaupan ulkopuolelle - mm. lentoliikenne -, ja cap eli päästöjen kokonaismäärän rajoitus asetettiin niin korkealle, että se itse asiassa ei rajoittanut yhtään mitään (Wikipedia):

The price of allowances increased more or less steadily to its peak level in April 2006 of about €30 per tonne CO₂,^[13] but fell in May 2006 to under €10/ton on news that some countries were likely to give their industries such generous emission caps that there was no need for them to reduce emissions. Lack of scarcity under the first phase of the scheme continued through 2006 resulting in a trading price of €1.2 a tonne in March 2007, declining to €0.10 in September 2007.

Soininvaara, jota arvostan itsenäisesti ajattelevana poliitikkona, mainitsi blogissaan että "yleisesti arvioidaan, että päästöoikeuksien tehokas taso olisi 30 €/tonni", valitettavasti ilman lähdettä. Siis kun teollisuus tajusi, että kaikesta lobbaamisesta huolimatta ne päätyvät maksamaan päästöistään sen verran että sillä on väliä, ne menivät luonnollisesti lobbaamaan lisää, kunnes saivat oikeuksia lisää. Ei ole mitään takeita, etteikö koko päästökauppajärjestelmä toimisi jatkossakin samoin, koska poliitikot määräävät rajat, ja erittäin vaikutusvaltaisen teollisuuden intresseissä on pitää hinta sen verran alhaalla että varmasti mihinkään todellisiin toimiin ei tarvitse ryhtyä. (Lisättäköön, että ko. Wikipedia-artikkelin perusteella EU:n kokonaispäästöt kasvoivat 1.9 % päästökaupan ensimmäisen vaiheen aikana.) Vaikea on pitää järkevänä yksityishenkilön maksaa pienentääkseen päästöoikeuksien määrää, jos ensin alkuperäinen luku on mitoitettu olemaan liian suuri, ja myöhemmin mikäli se osoittautuu sittenkin liian tiukaksi, sitä voidaan poliittisesti muokata erityisintresseille sopivammaksi.

Jäljelle jäävät siis yhdistykset, joiden toiminta perustuu muille projekteille. Mainitulla eettinenkuluttaja.net-sivulla näytetään ensimmäisenä ja parhaana saksalainen Atmosfair, jonka yhteydessä mainitaan että Saksan hallitus on vuonna 2007 päättänyt käyttää sitä hyvittääkseen virkamiestensä lennot. Lähteenä on Satu Hassin blogi, joka antaisi muuten positiivista vaikutelmaa (Suomalainen eturivin vihreä, kuulostaa keskimääräistä luotettavammalta), paitsi että Hassi sekoilee blogissaan "ilmastoneutraaliudesta", mikä osoittaa että hän ei ainakaan tuolloin tiennyt mistä puhui. No, joka tapauksessa. Sijoittaa 80 % päästöhyvitysprojekteihin, jotka kaikki noudattavat CDM Gold Standard -sertifiointia. Standardissa askarruttaa, että se on jonkinlainen Kioton sopimuksen konkretisoituma, ja on siten pelättävissä että siinä on samat vesityksen mahdollisuudet kuin itse sopimuksessakin. Lisäksi on vähän huolestuttavaa, että standardin sponsoreina (pdf) on juuri niitä offset-firmoja, joita on syytä pitää epäilyttävinä viherpesun, mukaratkaisujen keksimisen ja väärien insentiivien tähden. Itse projektit näyttävät lupaavilta, vaikka ne vaikuttavatkin enemmän kehitysavulta kuin päästöjen hyvitykseltä.

Viimeisenä vaihtoehtotyyppinä tuolla sivulla on Maan Ystävät, joiden "lentomaksuilla ei hyvitetä päästöjä, vaan maksut käytetään pitkäjännitteiseen ilmastonmuutoksen torjuntatyöhön." Tämäkin kanta on huomioitava: olisiko parasta tukea jotakin tämänkaltaista toimintaa (Greenpeace? Vihreät?), jotka pyrkivät yhteiskunnallisella tasolla muutokseen? Itse ongelma kun ei ole yksilö-, vaan yhteiskunnallisella tasolla. Raha sinänsä kuitenkin saattaa silloin mennä ihan muihin tarkoituksiin kuin ilmastonmuutoksen torjuntaan (muuhun luonnonsuojeluun, mahdollisesti politiikkaan joka lopulta haittaa asiaa), joten sen "konkreettinen hyöty" on huomattavasti pienempi.

Selvää vastausta ei ole, taas on edessä Aidosti Vaikea Asia. Yksinkertaisinta, helpointa ja myös tehokkainta on - jos nyt kiinnitetään huomiota pelkästään lentämisen myötävaikuttamaan ilmastonmuutokseen - tietenkin olla lentämättä, ja vähentää omaa energiankulutusta muutenkin. Jos haluaa kuitenkin maksaa vanhoista synneistään... En tiedä. Olen väsynyt tästä selvityksestä, ja palaan asiaan parin päivän sisällä, mihin lopulta päädyin.

Miten hyvä ihminen korruptoidaan, lisäys

Edelliseen merkintään liittyen: Johanna Korhosen kolumni aiheesta (HS 15.7.2009), jonka otin talteen aikoinaan sen luettuani.