Myönnettäköön, että ensimmäisen äänestyksen jälkeen vaalivalvojaiset oli ihan hauska kokemus. Hassusti sitä tunsi olevansa jonkun puolella ja kannattavansa "omia" samalla tavalla kuin joskus muinoin Suomen jääkiekkomaajoukkuetta, vaikka oma vaikutus ja varsinainen yhteys "omiin" on samaa tasoa - pelkästään omassa päässä, eikä oikeastaan mitenkään konkretisoituneena ulkomaailmassa. En sitten tiedä olisinko tuntenut samoin vaikka olisin jättänyt äänestämättäkin, koska sympatiat olisivat silti olleet samat.
Olen itse asiassa vähän ristiriitaisissa fiiliksissä tuon tilaisuuden jälkeen. Sen lisäksi että valitut olivat keitä olivat (tästä ehkä lisää myöhemmin), tilanteen yhteneväisyydet urheilutapahtumiin saa minut ymmälleni. Me-henki sai tulkintani mukaan silloin tällöin samankaltaisia muotoja kuin puhuttaessa muiden maiden joukkueista, mikä tuntuu minusta jotenkin väärältä. Kysehän pitäisi olla asioista, olennaisesti niistä arvoista joita kannattaa ja joita valitut edustajat tulevat (toivottavasti) ajamaan. Henkilöiden kommentointi on ehkä väistämätöntä jossain määrin, mutta saa koko homman tuntumaan enemmän, no, viihteeltä.
Lisäksi minua yllätti se, että kaverit olivat pistäneet merkille aikaisemman äänestämättömyyteni. Joku oli varmasti lukenut näitä pohdintojani, mutta tuskin kaikki kommentoineet. Se pistää miettimään, että poikkeavalla käytöksellä selvästi on huomioarvoa. Siten minua vähän kaduttaa, etten käyttänyt sitä millään tavalla. Pitää selvästi jatkaa asian käsittelyä ja päätyä jonkinlaiseen kestävämpään tulokseen ennen ensi kertaa. Äänestäminen on niin selvästi toimintaympäristössäni normi (jopa moraalinen normi?), että jos päätyisin sitten äänestämättömyyteen, sen mainitsemisella saisi selvästi huomiota. Huomio ei ole vaikutusvaltaa, mutta hyvien perusteiden kanssa ne voisivat yhdessä sitä olla.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
noq ei viitti negistellä jatkuvasti ja todeta että kun äänestäminen ei oo pakollista, niin ei äänestämättä jättäminen oo niin hirveän radikaali yhteiskuntavastainen ilmaisu.
ReplyDelete(ihan eri asia on sitten kun laskeskellaan, että kuinka monta ääntä olis tarvittu persujen torppaamiseen jne. vrt. Iran ja miten Ahmadinejad meni ekalla kerralla läpi vaan 6 milj. äänellä, ja perusammuksena sitten se, että toisaalla maailmassa tapellaan äänioikeuden puolesta, ja täällä hyvinvointipohjolassa jostain syystä koetaan, että äänioikeus, jonka puolesta isoisoäidit otti vapaaehtoisesti osumaa, ei oo minkään arvoinen. jne.)
.e
Ei se kovin radikaalia voikaan olla kun 60 % kansasta niin teki. Hyvin perusteltu äänestyspäätös (oli se sitten äänestyksen kannalla tai puolesta) sen sijaan vaikuttaa olevan harvinainen, ja siihen pyrin. Keskustelen asiasta myös mielelläni, jos heitetään tosissaan ja oikeita perusteluita eikä perusammuksia heittoina.
ReplyDelete