Äänestysongelma: epätyydyttävä ratkaisu

Pitkällisten pohdiskelujen ja keskustelujen jälkeen tulin seuraaviin tuloksiin.

• Ei ole sellaista pitävää perustelua kumpaankaan suuntaan jonka voisin löytää käytettävissä olevassa ajassa ja joka selvästi ja tyydyttävästi osoittaisi toisen paremmuuden.
  
• Yhden yksilön tekojen käytännön seuraukset ovat kummassakin tapauksessa täysin mitättömät.
• Symbolista arvoa teolla on lähinnä kussakin yksittäistapauksessa - koskaan äänestämättömyydellä ei ole mitään merkittävää lisäarvoa suhteessa perusteltuun äänestämättömyyteen tietyllä yksittäisellä kerralla.
• En halua osallistua järjestelmän legitimoimiseen, mutta kyseessä ei varsinaisesti ole binäärinen, ikuinen valinta, vaan sarja yksittäisiä tekoja. Vähän kuin lihansyönnissä: haluan pysytellä siitä erossa osoittaakseni jotain, mutta yksittäinen kerta ei ole katastrofi.
• En myöskään vastusta järjestelmää niin kokonaisvaltaisesti, ettäkö minun olisi tyystin syytä pysytellä erossa siitä (mikä tarkoittaisi suunnilleen maastamuuttoa tai johonkin puskaan omavaraistalouteen muuttamista). Kyse on enemmän yksityiskohdista järjestelmän toteutuksessa. Tästä olen tosin vielä epävarma.

Koska minulla on joitain syitä (eräitä mainittu edellisessä) äänestää, ei käytännön syytä olla äänestämättömyydessä ehdoton, eikä ratkaisulla joka tapauksessa ole suuresti merkitystä (enkä nyt todnäk ainakaan haittaa aiheuta), voin vaikka kokemuksen vuoksi, vaihtoehtojen aidon etsinnän nimissä ja osoituksena vaikuttamisen halusta tällä kertaa äänestääkin. Ensi vaaleihin mennessä yritän löytää todelliset perustelut varsinaisen toimintatavan perustamiseksi.