Monday, April 11, 2011

"Poliitikot eivät halua parantaa demokratian tilaa Suomessa"

Edellinen kirjoitukseni ei pitkänä mennyt läpi, mutta julkaisivat näköjään (en huomannut heti) lyhemmän lyhennettynä (HS 7.4.). Harmi vain, että viimeinen lause, joka muutti koko tekstin pelkästä valittavasta johonkin pyrkivään, oli poistettu.
Ennen kuin muut kriisit veivät lehdistön huomion, puhuttiin demokratian kriisistä – siitä, että kansalaisilla on mennyt usko demokratiaan, koska poliitikot järjestelmällisesti rikkoivat vaalirahoituslakia ja suhmuroivat toisensa syyttömiksi virallisissa synninpäästöissä. Nyttemmin on nähty muiden muassa, kuinka pääministeri yksinkertaisesti kieltäytyy vastaamasta eduskunnalle – jonka luottamusta hallituksen tulisi nauttia – puolueelle kiusalliseen kysymykseen.
Vaalien alla on keskitytty siihen, että demokratian kriisi kanavoituu protestipuolueen nousuun, mutta on unohdettu itse asia: poliitikan teon tapa.
Monet tärkeät asiat päätetään salaisissa hallitusneuvotteluissa. Niissä tehtävistä lehmänkaupoista ei koskaan kerrota julkisuudessa.
Kun isot puolueet jatkavat vaalikaudesta toiseen samaa politiikkaa riippumatta ehdokkaiden lupauksista, ja kun pienten nouseminen vaihtoehdoiksi tehdään hankalaksi äänikynnyksillä, näyttää ilmeiseltä, että poliitikot eivät halua parantaa demokratian tilaa Suomessa.
 Alkuperäinen:
Ennen kuin muut kriisit veivät lehdistön huomion puhuttiin demokratian  kriisistä - siitä, että kansalaisilla on mennyt usko demokratiaan, koska poliitikot järjestelmällisesti rikkoivat vaalirahoituslakia ja suhmuroivat toisensa syyttömiksi virallisissa synninpäästöissä. Nyttemmin on nähty mm. kuinka pääministeri yksinkertaisesti kieltäytyy vastaamasta eduskunnalle -
jonka luottamusta hallituksen tulisi nauttia - puolueelle kiusalliseen kysymykseen, ja että suurin puolue on salaa luvannut ulkovallalle maamme viemisestä sotilasliittoon.
Vaalien alla on keskitytty siihen, että demokratian kriisi kanavoituu protestipuolueen nousuun, mutta unohdettu itse asia: poliitikan teon tapa. Kaikki tietävät, että monet tärkeimmät asiat päätetään hallitusneuvotteluissa, jotka ovat salaiset, ja joissa tehtävistä  lehmänkaupoista ei koskaan kerrota julkisuuteen. Kun isot puolueet jatkavat vaalikaudesta toiseen samaa politiikkaa riippumatta ehdokkaidensa lupauksista, ja pienten nouseminen vaihtoehdoiksi tehdään hankalaksi äänikynnyksillä ja kuoliaaksivaikenemisilla, näyttää ilmeiseltä että poliitikot eivät halua parantaa demokratian tilaa Suomessa. Lupaako kukaan ehdokkaista pyrkiä maan tavan muuttamiseen ja ajaa avoimuutta ja päättäjien vastuuta?

Monday, March 7, 2011

Äänestäminen ilman todellista tietoa on näytelmää

Blogaaminen on jäänyt, osaksi saamattomuudesta mutta myös suuressa määrin terveydellisistä syistä. Tilanne myös valitettavasti jatkuu ilman näkyvää loppua. Kirjoitin kuitenkin tänään Hesariin mielipidekirjoituksen, jossa koetin tiivistää ajatukseni äänestämisestä tulevissa vaaleissa. Taitaa kyllä olla liian pitkä julkaistavaksi.
Äänestäminen ilman todellista tietoa on näytelmää
Näilläkin sivuilla on kehotettu viime aikoina äänestämään. Muun muassa Raimo Kesälahti (HS 4.3.) haki äänestämiselle perustelua arabimaissa tehdyistä vallankumouksista: Suomessa ei tarvitse mennä kaduille, koska kansaa kuunnellaan vaaleissa. En kiistä, etteikö järjestelmämme olisi keskimääräistä diktatuuria parempi, mutta omassammekin on merkittäviä puutteita, joista ollaan aivan liian hiljaa. Esitän tässä yhden.
Edustuksellisessa demokratiassa kansalaiset valitsevat puolestaan päättämään mielestään parhaat ehdokkaat. Tähän tarkoitukseen vaalimme soveltuvat varsin huonosti: äänestäjät eivät voi arvioida ehdokkaita mielekkäästi, koska valitut eivät ole velvoitettuja mihinkään ja mitään seurantaa ei ole. Samat poliitikot pääsevät tekemään samaa politiikkaansa seuraavaksi vaalikaudeksi riippumatta siitä, mitä he todellisuudessa tekivät. Tässä median pitäisi toimia ulkopuolisena kontrollina, mutta uuden teknologian myötä ei kuitenkaan ole enää syytä tyytyä pelkkään hurskaaseen toiveeseen, että poliitikot ovat rehellisiä ja media huomaa jos eivät ole – heidän todellisia toimiaan suhteessa puheisiin voidaan systemaattisesti seurata. Tällaisia palveluja onkin vihdoin alkanut syntyä, mutta miksi näin tärkeä tehtävä on muutaman aktiivisen kansalaisen varassa, eikä olennainen osa järjestelmää?
Mutta seurantakaan ei auta, jos ei ole mitä seurata. Maan tapaan näet kuuluu vaalirahoituksen lisäksi päätöksenteon salaaminen, sillä kaikki oleellinen päätetään suljetuissa hallitusneuvotteluissa ja valiokunnissa täysistuntojen jäädessä vain seremonialliseksi kumileimasimeksi. Vaikka jälkeenpäin tehdään julkiset paperit harkituin sanamuodoin, ei kansalainen pääse koskaan arvioimaan olisiko hyväksynyt ne perustelut ja lehmänkaupat joilla hänen äänestämänsä ehdokas taivuteltiin yhteiseen esitykseen. Esimerkiksi äänestystulosten käyttämistä edustajien työn seurantaan on valitettu epäreiluksi, koska "niin paljon työtä tehdään epävirallisissa neuvotteluissa". Mitään näistä salaisuuksista ei kuitenkaan haluta julkisiksi, koska "edustajille pitää taata työrauha". Miksi puolueiden mahdollisuus sopia salassa on tärkeämpi kuin äänestäjän oikeus saada tietoa edustajansa toimista?
Ennen kuin (jos koskaan) kansalaisaloite saadaan toimintakuntoon, kansalaisilla ei ole mitään tietä tuoda esiin tyytymättömyyttään politiikkaan järjestelmänä. Voit äänestää maan tavan muuttamista kannattavaa ehdokasta, mutta mikään äänestystuloksessa muuta ääntäsi viestiksi nimenomaan tuon yhden mielipiteen puolesta niiden kaikkien joukosta. Voit ottaa yhteyttä edustajaan, mutta mikään ei velvoita häntä tekemään asialle mitään - eikä hän voisi sooloilla näin merkittävästi hallitusohjelmasta erillään vaikka haluaisikin. Voit perustaa itse puolueen, mutta vaikka ihme tapahtuisikin ja pääsisit kansanedustajaksi, jos et toimi jo vallassa olevien kirjoittamattomien sääntöjen mukaan, et pääse päättämään mistään. Lisäksi yhden asian puolue ei saisi tukea, koska ilman ehdokkaiden omat mielipiteet tappavaa ryhmäkuria ja julkisuutta kaihtavia neuvottelutapoja puolue ei ole luotettava.
Uskon, että monelle kotiin jääminen on protesti, mutta protestina se on yhtä tehoton kuin ehdokkaan vaihtaminen seuraavissa vaaleissa: signaali on epäselvä. Protestiääni protestipuolueelle ei ole protesti - se on ääni ko. puolueen ohjelmalle, mutta vain niissä puitteissa mitä vallitseva politiikan tapa sille antaa. Jos kannatat puoluetta, äänestä toki sen ehdokasta, mutta vain jos kannatat samalla politiikan salailevia ja valtaa sementoivia sääntöjä.
Itse olen päätynyt siihen, että äänestän tyhjää. Näin osoitan, että demokratia kiinnostaa minua, mutta en ole tyytyväinen järjestelmään ja politiikan tapaan. Tyhjä ääni hylätään, mutta jos niitä hylätään tarpeeksi, kasvaa julkinen paine huomioida asia - ja se on paljon vahvempi signaali tyytymättömyydelle kuin mikään meille annettu mahdollisuus vaikuttaa.