Voitontavoittelun hyväksyttävyys

Kirjoitin aikaisemmin siitä (ja sen vierestä), kuinka joidenkin mielestä vaikuttaisi kaikki se, kun joku saa myytyä jotakin, olevan - ei pelkästään toivottavaa ja positiivista, vaan myös oletusarvoista. Kuinka voitontavoittelu on suuri pelastaja, joka poikkeuksetta levittää hyvinvointia joka puolelle ympärilleen. Ja kuinka tähän ajattelutapaan liittyy sellainen tapa joko tarkastella tai käsitellä asioita, että kun joku jonka luultiin saavan myytyä jotakin ei siinä onnistukaan, on jokin mennyt vikaan ja yhteiskunnan on tehtävä jotain asialle. "Joku" ei tietenkään ole kuka tahansa, vaan tyypillisesti omaa eturyhmää - parhaassa tapauksessa, kun on selvää että vedetään kotiin päin ja viestin voi sellaisena ottaa. Pahemmassa tapauksessa kuitenkin viestijä on yleinen, oletetusti neutraali taho, joka ainoastaan kuvaa maailmaa eikä yritä vaikuttaa siihen sanavalinnoillaan. Pahemmassa, koska silloin ajattelutapa on niin yleistynyt, että on normaalia ajatella siten.

Toivoin, että tämä olisi sellainen aihe, josta vain ärsyynnyn satunnaisesti kun yhdistän asiat tietyllä tavalla, ja että kyseessä ei olisi varsinainen ongelma. Kun sen kuitenkin nyt pistän merkille, vaikuttaa että valitettavasti tätä tulee kyllä vastaan. Päivän Hesarista (13.7.):

"Vastuullisuus ei tuotakaan" -kirjoituksessa (ei linkkiä, koska maksullinen) kerrotaan uudesta tutkimuksesta, jonka mukaan vastuullinen sijoittaminen tuottaakin järjestään huonommin, päinvastoin kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. (Tässä 'vastuullisuus' ei tarkoita aktiivisesti eettistä sijoittamista, vaan mitä ilmeisimmin passiivista, jossa vain vältetään sijoittamasta alkoholiin, tupakkaan, aseisiin, pornoon, uhkapeleihin, yms. mutta ei muutoin välitetä tuon taivaallista kuinka paljon sosiaalista tai ekologista tuhoa sijoituskohteet aiheuttavat. Minkä ehkä olisi syytä laittaa miettimään mihin ns. normaalit rahastot tms. sijoittavat.) Kirjoitus päättyy seuraavasti: "Amencista sijoittamisella voi hyvin olla muita päämääriä kuin tuotto. Periaatteet pitää kuitenkin kertoa avoimesti. On sitten eläkkeensaajien asia miettiä, onko vastuullisuudella saatu hyvä sen arvoista, että he voivat hyväksyä hieman pienemmän eläkkeen."

Eikä esimerkiksi "On sitten eläkkeensaajien asia miettiä, onko hieman suurempi eläke sen arvoista, että kannattaisi tukea aseiden ja aineiden tuotantoa jotka on luotu tai sivutuotteena merkittävästi tuhoavat ihmiselämää". Lähtökohtana on siis se, että esim. aseet ja tupakka ovat tietenkin ihan ok sijoituskohteina - onhan voittomarginaalit riippuvuutta aiheuttavalle huume/myrkylle ja kriisialueilla loputtomasti tarvittaville lähinnä huono-osaisia tappaville aseille varmasti korkeat. Ymmärrän toki, että eläkejärjestelmä perustuu siihen, että suurella pääomalla on pakko saada tietty määrä tuottoa, jotta eläkkeet voidaan maksaa. Mutta voiko vika olla vain minussa kun tuntuu, että eläkerahastojen ei pitäisi pyrkiä tuottoon hinnalla millä hyvänsä? Ja voiko vika olla vain minussa kun tuntuu, että maan päälehden ei pitäisi kirjoittaa otsikolla "vastuullisuus ei tuotakaan" asennoitunutta läppää kuinka on täysin oletusarvoista, että tuottoa, edes eläkerahastojen eli meidän kaikkien tuottoa, ei kannattaisi kahlita "vastuullisuuteen"?

(Pankkipostauksessani mainitsin sijoitusneuvojan sanoneen, että kannattaa ottaa rahat pois tupakasta, koska se on varma tienaaja, ja sitten laittaa voitot hyväntekeväisyyteen. En sanonut silloin mitään, mutta jälkeenpäin simppelisti ajateltuna: miksi tupakkateollisuus saa edelleen jatkaa, huolimatta kiistattomasta todistusaineistosta aineen haitallisuudesta? Koska heillä on rahaa, sijoittajien rahaa, lobata päättäjiä ja äänestäjiä että ei kannata pyrkiä tuhoamaan kokonaista teollisuudenalaa. Siinähän menisi työpaikkoja.)

Toisaalla Hesarissa keskustalainen (ylläri) ministeri Anttila kommentoi "Halvan juuston polkumyynti Suomen markkinoille loppuu pian", minkä toimittaja on ottanut suoraan jutun otsikoksi. Itse uutinenhan kertoo Liettuan ehdotuksesta nostaa juuston vientitukia, joita 17 jäsenmaan (uskallankohan arvata millä puolella Anttila oli?) maatalousministerit kannattivat. Eli siis oikea otsikko olisi ollut "Halvan juuston polkumyynti EU:n ulkopuolelle alkaa pian". Sitähän vientituki on: tuotetta ei kannata viedä ulkomaille koska hinta muodostuisi liian kalliiksi, joten sitä keinotekoisesti poljetaan alemmas. Yksi niistä rikkaiden maiden toimintamalleista, jotka pitävät köyhät maat köyhinä.

Toisaalta kiinnitin huomioni Anttilan kommenttiin, että "juusto liikkuu EU:sta ulos eikä häiritse enää markkinoita täällä". Eli juusto, joka on niin halpaa EU:ssa että se aiheuttaa mielenosoituksia - siitä yksinkertaisesta syystä että sitä tuotetaan liikaa - häiritsee markkinoita, joten yhteiskunnan on tehtävä sille jotain. Koska EU:n maanviljely, jota itsepäisesti pidetään liian suurena suhteessa kulutukseen, jotenkin ansaitsee olla olemassa. Eikä sen hinta kokonaisuudelle ole oleellista. Toisaalta uutisen sävyyn, joka ei millään tavalla vaikuta kyseenalaistavan ajattelutapaa, jossa saavutetut (tai oletetut) edut ovat pyhiä ja koskemattomia, ja kaikki uhka niille on yhteiskunnan torjuttava.

Voisin liittyä tietty siihen kuoroon, jonka mukaan HS nyt vain on puhdasta porvaripropagandaa, eikä siksi siltä kannata odottaakaan mitään parempaa. Sen lisäksi, että kyseessä on tosiaan maan päälehti ja siten olisi jotain syytä odottaa, en jaksa uskoa riistokapitalistien salaliittoon. Kuitenkin samassa numerossa oli myös juttu "Kapitalismi söi uskollisimmat äänenkannattajansa", jossa kerrotaan aika eri sävyyn kapitalismin loputonta ihanuutta kyseenalaistamattomien talouslehtien joutuvan ongelmiin, kun heidän viestinsä ei enää ole lukijoille mieluisa (tai sitten kun ihmiset köyhtyvät, he kokevat vähemmän tarvetta lukea sijoitusneuvoja). Eikä sekään nyt poikkeuksellinen kirjoitus ollut. Pidän uskottavampana, että siellä on ihmisiä joilla on erilaisia näkemyksiä, ja että taloustoimittajaksi valikoituu todennäköisemmin joku, joka pitää siitä mitä tekee, kuin sellainen, joka siitä ahdistuu.

Ja tässä se varmasti koko ongelman ydin onkin. Kun talous ja raha on tullut yhä merkittävämmäksi päätöksenteossa ja yleisessä maailmanmenossa, ne jotka ovat siitä aina puhuneet ovat ne, joilla on sanavarasto ja käsitteet, joita muidenkin on alettava käyttää. Mutta sanat ja käsitteet eivät ole neutraaleja, eikä niistä ole helppo eristää tiettyä puhetapaa ja ajatustapaa, kun aihe on kyllin spesifi.

On luonnollista ajatella, että kaikki täytyy saada mahdollisimman halvalla ja mikä tahansa etu minulle (tai läheiselle viiteryhmälleni) on suorastaan oikeutettua. Tietysti yhteiskunnan on tehtävä jotain etteivät nuo vaarantuisi. Mutta hieman suuremman eläkkeen hintana on tuki asekaupalle ja tupakkateollisuudelle, halvan juuston hintana ylituotanto joka johtaa joko kotimaisten tai ulkomaisten viljelijöiden köyhtymiseen (ja vastaavaan luonnontuhoon joka tapauksessa). Ja jollen minä aio ajatella asiaa ja etsiä ratkaisua, kuka sen tekee?

Poliitikotko?