Eettinen johdonmukaisuus ja ihmisluonto

Elina Hirvonen Vihreässä Langassa kuvaa hyvin parempaan elämään pyrkivän tyypillistä ongelmaa: "Edes tiedostavina itseään pitävien ihmisten valintoja ei ohjaa eettinen johdonmukaisuus. 'Pahoista' asioista pidetään rakkaimmat." Hän rakastaa matkustamista, vaikka tietää sen olevan suurin ympäristötuhoaja elämäntavoissaan.

Hänellä on tosin implisiittisenä virheellinen oletus, että ihmisen pitäisi olla johdonmukainen. Vaikka johdonmukaisuus on hyvästä (parempaan pyrkiminen ilman jonkinlaista johdonmukaisuutta on aika tuhoontuomittua), se ei ole ihmisen luotainen ominaisuus. "Luontainen" ei tietenkään ole mitenkään välttämättä tavoiteltavaa tai edes hyväksyttävää, mutta sillä, mikä on ihmiselle keskimäärin normaalia, on väliä kun argumentoidaan keinoista. Joskus näkee viherkommunistihippejä kritisoitavan siitä, että he eivät itse seuraa ihanteitaan (esimerkki, jos uskallatte lukea kommentteja) - ja sitten yksittäisen asian perusteella voidaankin julistaa koko ideologia täysin kelvottomaksi, koska he eivät ole täydellisen johdonmukaisia sen seuraamisessa. Elämäntavassamme nähtävät ongelmat ovat kuitenkin sellaisia, että niitä on mahdotonta välttää johdonmukaisesti ja silti elää nykyaikaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa, eikä pois lähteminenkään juuri auta yhteiskuntaa muuttumaan paremmaksi. Pitää siis pyrkiä muuttamaan yhteiskuntaa - toki myös johdonmukaisesti - parempaan, mutta ymmärtää teot erillisinä, ja että yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja ei aina ole. Se, että ei kaikessa jaksa, pysty, tai edes halua taistella tuhoavaa elämäntapaamme vastaan, ei tarkoita etteikö päämäärä olisi tavoittelemisen arvoinen, ja erilliset teot sen eteen hyödyllisiä.

(Joskus yksinkertaisia ratkaisuja on. Lihansyöntiä ja ylimääräistä matkustamista pitäisi välttää. Silti syön juustoa, ja olen lähdössä tänäkin vuonna lomamatkalle. Kuitenkin kokonaisuutena parannan keskimäärin enemmän maailmaa kuin sellainen, joka röhöttää "vihervasemmistohippi" ja päräyttää autollaan kotiinsa esikaupunkialueelle syömään makkaraa.)

Kirjoituksessa kuitenkin päädyttiin oikeaan lopputulokseen. Koska ihminen ei luonteeltaan ole johdonmukainen eikä niin altruistinen että pelkkä vuosikymmenien päässä uhkaava enimmäkseen toisille tapahtuva katastrofi saisi häntä muuttamaan omaa elämäänsä merkittävästi, täytyy luoda rajoitteita ja lakeja, jotka pakottavat meidät parempiin elämäntapoihin. Lentämisen ja (polttomoottori-)autoilun hinta tulisi olla huomattavasti kalliimpi, tai ne pitäisi tietyin rajoittein kieltää. Samoin liha ja maitotuotteet, energiatuhlaileva elektroniikka ja rakentaminen, sekä tietyt energiantuotantotavat. Olen vähentänyt lihansyöntini melkein minimiin, vähentänyt maidonkulutusta ja pyrkinyt vastuullisempaan kuluttamiseen. Tiedostan silti, että juustosta, kaakaosta, tietokone- ja konsolipelaamisesta, portviinistä, ajoittaisista lomamatkoista ja monesta muusta asiasta minun on vaikea luopua, ellei minua siihen pakoteta. Siksi tarvitsemme lakeja. Ja sitä varten puolestaan poliittisen järjestelmän täytyisi toimia paremmin kuin se nyt toimii.