Kasvissyönnistäni

(Parannettu luettavuutta ja lisätty perusteluja 3.4.)

Mainitsin ensimmäisessä postauksessani ryhtyneeni kasvissyöjäksi. Jos nyt ihan tarkkoja ollaan, en ole puhtaasti kasvissyöjä, vaan lakto-ovo vegetaristi (maitotuotteet ja munat menevät), ja siihen kun lisätään vielä kalansyönti... Enkä edes tarkalleen ottaen noudata tiukasti tuotakaan: olen valmis syömään lihaa, jos sen syömättä jättäminen aiheuttaisi kohtuutonta haittaa muille. Esimerkiksi oli puhe, että kavereiden kanssa tekisimme ruokaa (tai yksi joka osaa tekee ja muut auttaa parhaansa mukaan) ensi viikonloppuna, ja jos olen ainoa vege joukossa, on aika hankalaa hankkia oma ruoka (kun pointtina on tehdä ja syödä yhdessä) tai vaatia muita taipumaan minun ruokavaliooni. Viime kerralla ongelmaa ei ollut, kun ruokalajina oli itämainen "pöydällä on pata jonne heitetään juttuja keittymään ja kukin poimii oman ruokansa", ja saatoin jättää lihapullat väliin. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista.

Wikipedian mukaan olen siis fleksitaristi. Kuulostaa kömpelöltä, joten sanon mieluummin kasvissyöjä (tai osa-aikakasvissyöjä jos on aikaa selittää mikäli saan ihmettelevan ilmeen vastaukseksi).

Joka tapauksessa. Edelleen ihmisillä tuntuu ensimmäisenä tulevan mieleen vegetarismista eläinoikeudet (eläimillä pitäisi olla ihmisoikeuksiin rinnastettavia oikeuksia elää ja tulla kohdelluksi asiallisesti koska niillä on alkeellinen tietoisuus, tms.) tai eläinten hyvinvointi eli massatuotannon vastustaminen (eläimien syöminen sinänsä ok, mutta ei jos niillä on niin huonot olot että elo on käytännössä kidutusta massatuotantolaitoksissa). Minulle nämä eivät ole pääasioita, vain mukava bonus. Olennaista on toisaalta luonnonsuojelu, toisaalta oikeudenmukaisuus.

YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan (Livestock's Long Shadow) karjateollisuus on yksi kolmesta merkittävimmästä tekijästä monien ympäristöongelmien kohdalla paikallisista globaaleihin. Lihantuotanto tuhoaa sademetsiä ja maaperää (tai ainakin on vahvasti myötävaikuttamassa niiden tuhoon), aiheuttaa merkittäviä kasvihuonepäästöjä, saastuttaa vesiä ja edistää aavikoitumista.

Tietenkään kaikki lihantuotanto ei ole pelkästään haitallista ympäristölle (ks. esim. Kiinan ruoantuotantoa käsittelevä varsin mielenkiintoinen sivusto). Yksi suuri pahantekijä on eläimille syötettävä rehu, mutta pienen mittakaavan lihantuotannossa voidaan käyttää eläinten ravinnoksi kasvillisuutta joka ei kelpaa ihmisen ruoaksi (ja vielä positiivisemmassa tapauksessa myös kasvaa paikassa jota ei voi käyttää muuhun ruoantuotantoon), tai orgaanista jätettä joka muutoin menisi hukkaan. (En taas osaa sanoa, onko tällaisessa laskettu tehokkuuseroja sille, millä muulla tavoin tällaisen jätteen voisi käyttää, esim. kompostoinnissa.) On tietysti myös ilmeistä, että vähäisissä määrin metsästetty liha (esimerkiksi suomalainen liikalisääntynyt hirvi) ei haittaa, vaan jonkun rajan jälkeen jopa hyödyttää ympäristöä.

Oleellisinta onkin lihantuotannon käsittämätön tehottomuus. Siihen käytetään 70 % kaikesta maatalousmaasta (laidunmaa, rehuntuotanto), eli lähes kolmannes maapallon maapinta-alasta. (En ihan heti löytänyt tilastoa siitä, mikä on liharuoan ja maitotuotteiden osuus ihmisravinnosta keskimäärin.) Rehusta suuri osa olisi ihmiselle täysin kelvollista ravintoa, mutta syötettäessä se eläimille lihan tuotantoon ravintokiloa kohti kuluu sekä vettä että energiaa moninkertainen määrä. Tämä johtuu tietenkin siitä, että eläin pistetään lihoiksi vain kerran, mutta sitä ennen sen on täytynyt syödä energiaa ja juoda vettä aika paljon ennen kuin se on kasvanut teurastettavaan kokoon. (Sitä en ihan hahmota miksi maidon- ja munantuotanto on noin tehotonta kuin mitä esitetään. En myöskään äkkiseltään nähnyt, onko lihantuotannon energiankulutuksesta vähennetty se energia jonka eläin elämänsä aikana maitona, munina tms. tuottaa.)

Tehottomuus ei tietenkään ole itseisarvo, mikä on pakko mainita koska inhoan liiallista tehokkuuskeskeisyyttä. Kuitenkin elämme rajallisessa maailmassa, missä resurssit ovat jakautuneet erittäin epätasaisesti, ja missä järjestelmä ei kokonaisuudessaan pysty säätelemään resurssien kulutusta a) reilusti ja b) kestävästi tulevaisuuden sukupolvien kannalta. (Itse asiassa nykyinen kilpailuun ja kasvuun tukeutuva järjestelmä perustaltaan ei edes pyri säätelemään resurssien kulutusta, vaan nähdäkseni edistää tuhlailevuutta kannustamalla hyväksikäyttämään kaikkea luontoa jota ei ole vielä hinnoiteltu. Mutta tämä on jo oma postauksen aiheensa.) Tehottomuus siellä missä se on tarpeetonta - kuten lihan syöminen kun ravinnon saa tehokkaamminkin - on yksi perustava epäreiluuden ja ei-kestävän kulutuksen syy. Ja pidän sekä reiluutta (oikeudenmukaisuutta) että kulutuksen kestävyyttä (luonnonsuojelua) tärkeänä. (Järjestelmän epäreiluudesta ja kulutuksen kestävyydestä kirjoitan lisää toisissa postauksissa.)

Vaikka pidän lihantuotantoa siis nykylaajuudessaan negatiivisena asiana, ei ole itsestään selvää mihin yksilön pitäisi ryhtyä asian takia. Kuten helposti tulee mieleen, mitä väliä on yhden pienen minun valinnoillani tässä maailmassa? Miksi minun pitäisi tehdä asialle yhtään mitään?

Jatkan tästä myöhemmin.

PS. Etsin jonkin verran faktatietoa esittämistäni luvuista, mutta materiaalia on melkoisesti ja luvut usein keskenään vertailukelvottomia tai epämääräisiä. Esimerkiksi vedenkulutuksen väitetään Wikipediassa (ilman viitettä) ja Cornellin yliopiston sivulla olevan 100 000 litraa per kilo naudanlihaa, mikä kuulostaa uskomattomalta. Täytyy käsitellä näitä tarpeen mukaan vielä tarkemmin uudestaan. Vaikka kuulostaa ilmeiseltä, että holtiton vedenkulutus on pahasta (tulee mieleen jo 90-luvulla maalaillut sodat, jotka käydään tulevaisuudessa puhtaasta vedestä), mitä merkitystä vedenkulutuksella kokonaisuuden kannalta on? Katsotaan mitä löytyy.