Sunday, March 15, 2009

Ihmiskuvasta

Yksi asia on tehtävä heti alkuun selväksi.

Jostakin syystä monet tuntuvat usein olettavan, että ihmiset toimivat loogisesti ja heidän tekonsa on perusteltavissa järkevästi. Joskus taas näin halutaan ajatella tiedostaen sen virheellisyys, koska vaihtoehto olisi loukkaavaa.

Minä en usko, että ihmiset ovat (yleensä tai periaatteessa) loogisia olentoja, että maailmankuvat olisivat kovinkaan usein ristiriidattomia, tai että ihmiset voisivat toimia ihanteidensa ja arvojensa mukaan kaiken aikaa. (Ainakaan tällä hetkellä en usko.) En myöskään usko, että voi löytää äärimmäisen loogisen maailmankatsomuskehitelmän, joka sopisi sellaisenaan maailmaan ilman jotain sinänsä perustelematonta lähtökohtaa. Oletan, että joskus paras vastaus minkä kysymykseen voi saada on "tuntuu vain siltä". Se on epätyydyttävää, tuntemukset eivät välttämättä noudata logiikkaa, mutta parempaa ei ole tarjolla. Toisaalta monessa tapauksessa huonoin mahdollinen vastaus on samainen "tuntuu vain siltä", ja näitä kahta tapaustyyppiä ei välttämättä ole yksinkertaista erottaa toisistaan.

En pyri pohdinnoissani kehittämään sellaista täydellistä järjestelmää joka ei koskaan olisi ristiriidassa itsensä kanssa tai joka ei perustuisi jossain kohtaa täysin surkeille perusteille. (Tai kyllä pyrin, mutta uskon etten voi saavuttaa.) Myöskin jos tunnen yhtään itseäni ja olen rehellinen, en todellakaan seuraa kaiken aikaa ihanteitani vaikka loogiset ja hyväksyttävät sellaiset kehittäisinkin. Haluan silti pohtia näitä asioita, tiedostaen sen että saatan tulla ihannoitavan elämisen suhteen sellaiseen tulokseen, etten koskaan tule sitä toteuttamaan. (Tällä hetkellä esimerkiksi Linkolan ratkaisu vaikuttaa loogisesti ajatellen melko pätevältä monessa suhteessa, mutten pystyisi kaikesta erottautumiseen itse.)

Pohdinnoissani tulee varmasti olemaan sisäisiä ristiriitaisuuksia. Jotkut näistä ovat yksinkertaisesti tiedon puutetta tai ajatusvirheitä, ja toivon että lukija sellaisen huomatessaan mainitsee asiasta, jotta voin korjata ajatteluani. Haluan uskoa siihen, että kykenen muuttamaan mielipidettäni jos minulle osoitetaan siinä oleva selvä virhe. Toiset ovat kuitenkin sellaisia, että ristiriita on vain hyväksyttävä, ainakin toistaiseksi. (Näistäkin tietenkin toivon mainittavan, koska ei välttämättä ole selvää että kyseessä on juuri tällainen tapaus.) Koska ihmiset nyt vain joskus toimivat niin.

***

Edit: Asiaan liittyen, vastaan saattaa myös tulla tilanteita, joissa muutan yksinkertaisesti mieltäni. Jos nyt ihme kävisi ja teen tätä vielä vuosien päästä, olisin jopa pettynyt jos en ole jostain jo toista mieltä. Jostain hassusta syystä mielipiteiden vaihtoa pidetään kuitenkin paheksuttavana, tai ainakin epäilyttävänä. Jos on yhtenä päivänä yhtä mieltä ja toisena toista, miten moiseen tuuliviiriin voi luottaa? Mielestäni on huomattavasti kunnioitettavampaa tiedostaa syyt mielipiteisiinsä ja mahdollisesti jopa perustella ne kulloisellakin hetkellä, kuin pysytellä samoissa mielipiteissä vuodesta toiseen. Tietysti jos perustelu on hyvä, sitä ei vaihdeta, mutta helposti siihen saattaa iskeä ylpeys ja kyvyttömyys nähdä muita kantoja. Ihmisen olosuhteiden muuttuessa muuttuu myös ihminen itse, joskus arvoja ja ihanteita myöten.

No comments:

Post a Comment