Lisäys edelliseen

Edellisessä postissa kerrottiin pankin bonuskäytännöstä, joka nousee vain riippumatta tuloksista. Nordeassa sama meininki.

Edit 15.1.: Finanssialan keskusliiton mukaan kaikki on tietenkin hyvin, mitään ylilyöntejä ei meillä tehdä, palkkiot ovat itse asiassa maltillisia, ja todnäk talous romahtaa välittömästi sillä sekunnilla jos joku uskaltaa mainitakin että pankkien voittojen yksityistämistä pitäisi rajoittaa.

Uutisia

Blogiin tulee jotain muutoksia kunhan saan aikaan, mutta niistä lisää myöhemmin. Tänään (ja vähän aiemmin) mielenkiintoista:

• Google (aikoo) lopettaa sensuroinnin Kiinassa (Tietokone)
• Edellinen perustuu siis tähän: mahdollisesti Kiinan hallituksen hakkerit yrittivät saada käsiinsä aktivistien tietoja (HS)
• Jo toinen teksti Hesarin pääkirjoitussivulla esittää, että ehkä Islannin pakottaminen hollantilaisten ja brittisijoittajien riskien maksamiseen (n. 12 000 e per islantilainen) ei olekaan kovin reilua, sen jälkeen kun yksi pääkirjoitus oli kommentoinut saarelaisten ottaneen aikanaan riskit "ilolla"
  
• Dubain orjatyöstä (The Independent)
• Mitäköhän tästä pitäisi ajatella? We are all eco-warriors now (Guardian)
• Ja tietenkin, puoluevaalit joissa Keskustan mukaan on ihan luonnollista, että maan pääministeri vaihdetaan puolueen sisäpiirin suhmurointien perusteella.
• Edit: Pankin bonukset ylittävät tuloksen - miksipä tosiaan tulospalkkauksessa sitä tulosta katsomaan (Taloussanomat). Pankki korostaa, että kyse on varauksista, eikä niitä välttämättä makseta. Mielenkiintoista nähdä miten käy (ja toisaalta, uutisoidaanko siitä).
  

BBC: "Cleaners 'worth more to society' than bankers - study"

Ajattelemisen aihetta.

Miksi euroedustajankin mielestä oma mies/nainen ON automaattisesti parempi?

Aiemmin ihmettelin miksi oma mies/nainen on automaattisesti parempi, kun valitaan johonkin tehtävään edustajaa. E-R Korhola puuttuu asiaan kahdessa viimeisessä kappaleessa kirjoituksessaan Suomen edusta EU:n korkeiden edustajien valitsemisessa:

Omasta puolestani halusin varmistaa kommentillani, että Kokoomus toimii viisaasti. Kokoomuksen on ajettava suomalaista kokonaisetua eikä torpattava isänmaallisia ratkaisuja missään olosuhteissa. Suomen tavoite pitää olla mahdollisimman raskas salkku ja vastuu, puolueesta huolimatta. Tähän on perustunut sekin, että puhuin Paavo Lipposen puolesta, kun näytti, että presidentin tehtävä voisi mennä sosialisteille.

Ja jos nyt esimerkiksi sattuisi käymään niin, että Alex Stubbille syntyisikin aito sauma korkeana ulkoedustajana - jos siis palikat vielä kerran heilahtaisivat päälaelleen - ei Suomi itse saa torpata mahdollisuutta vain siksi, että komissaarinpaikka olisi etukäteen sovittu keskustalaiselle. Sellainen ei yksinkertaisesti olisi isänmaallista. Suomen etu on ensisijainen asia. Poliittiset mandaatit tulevat vasta perässä.

Mikä on tämä Suomen etu, mitä suomalainen automaattisesti ajaisi riippumatta puoluekannasta? Jonka pitkäaikainen euroedustaja - joka suhtautuu tyypillisesti hyvin nihkeästi tiettyihin muihin puolueisiin kun puhutaan asioista, ei henkilöistä - näkee näin selvästi? Voiko joku politiikkaa paremmin ymmärtävä selittää tämän minulle?

Kyllästyttää, lannistaa ja masentaa. Maailmassa on liikaa pielessä, ja sen (rajoitetunkin) kaiken tiedostaminen jatkuvasti saa ensin vihaiseksi ja haluamaan tehdä jotain, mutta lopulta on niin helppo taantua tavallisen kuluttajan tasolle ja olla välittämättä. Koska miljardi nälkäistä maailmassa ei vaikuta, "kiitos" menneiden ja nykyisten poliitikkojemme ja vallanpitäjiemme, minun ruokavalikoimaani käytännössä mitenkään. Koska luonnon tuhoaminen tulee vasta vuosien tai -kymmenien kuluttua nenän eteen. Koska Suomen poliitikoista tai rikkaista kukaan ei joudu vastuuseen teoistaan.

Readerissani on (tämän yön lukemisien jälkeen) 167 luettavaa juttua, ja vaikka sieltä poistetaan suurimpien portaalien loputon tulva, lähes sata hittiä silti. En vain ole pitkään aikaan jaksanut todella kiinnittää huomiota. Tässä satunnaisia asioita.

Olen onnistunut lihan välttämisen lisäksi vähentämään maidonkäyttöä selvästi. Oikeastaan yllätyksekseni olen huomannut tottuneeni kaurajuomaan joko maidon jatkeena tai suoraan korvikkeena esim. kaakaossa varsin hyvin. Aluksi liian viljainen maku ei nykyään enää aiheuta negatiivista reaktiota, vaikka ei se minussa sellaista positiivisuuttakaan herätä, että tekisi mieleni juoda vain maun takia.
Juustoista koetin jotain soijapohjaista korviketta, mutta se oli puolestaan yksinkertaisesti niin pahaa, että minun täytyi heittää se pois yhden leipälautasen päällystettyäni. Myöhemmin vasta tuli mieleen, että olisiko se ollut tosiaan pilallista, vaikea uskoa että kukaan söisi sellaista makua vapaaehtoisesti.
Vasta viime kuukausina on tullut ensimmäistä kertaa vastaan ilmiö sen verran usein, että olen pistänyt merkille: kun ystäväni syövät ravintolassa jotain lihapohjaista, minun tekee erityisesti mieli. Aikaisemmin olin yllättynyt siitä, kuinka vähän olen kaivannut lihaa. Nyt yllätyn siitä, että miksi se alkaa tässä vaiheessa? Koska olen väliaikaisesti kyllästynyt maailmanparantamiseen?

Vieraskynä, HS2.11.: "Maan tapa täyttää järjestäytyneen rikollisuuden tunnusmerkit." "Se, että näitä rikoksia on tehty vuosikymmeniä, ei vähennä niiden vääryyttä, kirjoittaa Sami Parkkonen." Mutta koska se on maan tapa, kukaan ei näytä joutuvan vastuuseen. Opetetaanko uudet sukupolvet uusille tavoille, tekemään parempaa politiikkaa? Ei, heidät opetetaan pelaamaan paremmin, jotta he eivät jää kiinni, tai vaikka jäisivätkin, miten siitä ei tarvitse välittää.

Vaalirahoituslakia uusitaan. Oli puhetta siitä, että lahjontapykäliä tiukennetaan niin että poliitikkojakin voi syyttää korruptiosta. Vähemmän yllättävästi, etenkin kokoomuslaiset nousivat ehdotuksia vastaan: tiettyjen näkemyksien mukaan on demokratiaa, että ne joilla on enemmän rahaa saavat käyttää rahaa poliittisen vaikutusvallan hankkimiseen. Mediakatoiksi ehdotetut summat ovat sellaisia, että käsittämättömimmät mainoskampanjat sillä varmaan karsitaan, mutta vaikea nähdä miten vaikkapa 80 000 euron katto eurovaaleissa tekee yhtään mitään - muistaakseni tuon summan kampanjoista kohistiin jo viime vaaleissa niiden erikoisuuden vuoksi, joten suuri enemmistö lieni reippaasti sen alle joka tapauksessa. Yhdistysten yms. lahjoitussäännöt antavat samanlaisia vapauksia, lähinnä lehdissä on puhuttu siitä, että suunnitellut säädökset vähemmän yllättävästi lyövät oppositiossa olevia demareita eivätkä juuri vaikuta hallituspuolueisiin (paitsi RKP:hen, joka kai sitten uhrattiin).

Nälän poistamiseen tähtäävä huippukokous tarjosi notkuvat ruokapöydät kokoustajille, jotka sopivat kosmeettisista kehitysaputoimista ja merkittävistä kauppasäädöksistä jotka hyödyttävät ensisijassa kehittyneitä maita.
EU ei saanut suojeltua tonnikalaa, koska kalastajat eivät halunneet - vähän kuin norppa Suomessa, jota pitää keskustalaisen ministerin mukaan suojella vapaaehtoisin toimin riippumatta siitä, että tämän mokaaminen tappaa eläinlajin lopullisesti, ikuiseksi ajoiksi.
Hassin mukaan päästöoikeusjärjestelmä toimii edelleenkin täysin tarkoitustaan vastaan teollisuuden lobbauksen seurauksena.
Katainen laskee vähän kaiken elvytykseksi, jolla pyritään saamaan kulutus takaisin samoihin uomiin kuin se oli ennen pahinta kulutusjuhlaa leikannutta lamaa. Toimet ovatkin jo pudottaneet Suomen verot EU:n keskikastiin, minkä seurauksena tuloerot ovat kasvaneet ja kasvavat edelleen. Huolimatta siitä, että taloustieteilijöiden mielestä rikkaiden verojen keventämisen ei ole todistettu saavan aikaan taloudessa sitä paljonkaivattua kasvua. Kokoomuksen ja Keskustan puoluesihteerit kirjoittavat "ahkeruuden puolesta tasapäistämistä vastaan" ja vaativat lisää etuja niille, jotka pitävät talouden pyörät pyörimässä. Murusia sitten putoaa ehkä pöydältä alemmas, ehkä ei.
Pankeista kuuluu uutisia, että niissä ollaan pitkälti palattu samoihin toimintamalleihin kuin ennen finanssikriisiä, ja harvoissa tapauksissa joissa rajoituksia on tehty, niitä yritetään peruuttaa. Koska onhan johtajan saatava miljoonansa.

Worldwatch-instituutti väittää, että kotieläintuotannon osuus kasvihuonepäästöissä onkin puolet. Hmm, tiedä häntä.
Toisaalta, uutinen kertoo, että hakkeri on julkaissut ilmastotutkijoiden maileja joissa puhutaan epäilyttävästi todisteiden vääristelystä. Ihmiset, jotka ovat suhtautuneet epäilevästi joko suhtautuvat edelleen epäilevästi ja osoittavat jotakin itsestään, tai ovat seonneet ja julistavat tämän todistavan kaiken olleen huijausta ja lihansyönnin ja hiilivoiman ja henkilöautojen rajoitusten olevan merkityksettömiä ilmaston suhteen. Voihan se olla, en pidä mahdottomana. En myöskään mitenkään erityisen luultavana. Odottelen lisäinfoa - vaikka edelleen pidän yhteiskunnan muuttamista vähemmän kuluttavaan hyödyllisenä ilmastonmuutoksesta tai sen puutteesta riippumattakin.

EU:n telekommunikaatiopaketti ilmeisesti muodostui lopulta yllättävän positiiviseksi lukemani perusteella. Muuta tästä mieleen tulevaa pielessä olevaa en jaksa enää lähteä puimaan.

Miksi "oma" mies/nainen on parempi?

Vihreän langan uutisissa oli otsikko "Ari Heikkinen ja Suomen vihreät hävisivät", joka kirvoitti allaolevan ajatuksen. Laitoin saman kysymyksen sinne kommentteihin, tässä vähän muokattuna.

Voiko joku selvittää, mikä pointti puoluepolitiikassa on ajaa "omaa" miestä tai naista johonkin tärkeään virkaan? Eikö tehtävään pitäisi haluta mahdollisimman pätevä henkilö?

Onko kyse siis siitä, että:
a) Maiden (tai yleisemmin, eri alueiden, jaostojen, tms.) väliset erot ovat niin suuret, ja oma politiikka on näistä parasta, ja siksi oma korkeaan virkaan olisi paras? Voiko muka olla, että maantieteelliset jaot tekevät suurimman eron mielipiteiden välille, ja siksi läheltä tuleva on aina eniten samaa mieltä itsen kanssa?
b) Muiden ehdokkaista ei tiedetä tarpeeksi, ja siksi yritetään ehdottaa jotakuta josta ainakin tiedetään jotain? Eikö tässä olisi syytä ennemmin tunnustaa tilanne ja ottaa selvää?
c) Käytännön politikointi johtaa kuitenkin aina oman alueen niin suureen suosintaan, että esim. Suomelle olisi aina parasta jos korkeassa virassa olisi suomalainen (vaikka kokonaisuudessa puolueelle asia ei ehkä olisikaan näin), riippumatta ehdokkaiden muista ominaisuuksista ja linjauksista? Eli onko vain kyynisesti todettu, että omaa etua ajetaan, ei kokonaisuuden etua?
d) Vai toistetaanko tässä vain puoluepolitiikan malleja ja hyväveliverkostojen muodostamista koska muutkin tekevät niin, riippumatta siitä onko se kokonaisuuden kannalta kannattavinta?

Mieleeni tuli jälkeenpäin myös mieleen vaihtoehto e) Puolueen sisäiset erot ovat itse asiassa niin pieniä, että on aivan sama millä kriteereillä valitaan, ja tällöin on vain bonusta ajaa omaa etua oman ehdokkaan muodossa. Tätäkin on vaikea uskoa, kun vihreissä puhutaan idealisti- ja insinöörisiivistä, kokoomukseen mahtuu Pietikäinen ja Asko-Seljavaara, jne.

(Bonuksena f = muu, mikä?)

Väärin tehty, mutta jatkakaa

Olenko nähnyt tämän aikaisemmin? Suomalainen poliitikko toimii väärin, mutta mitään seurauksia siitä ei ole ja asiat jatkuvat niin kuin ennenkin.

Edit: Mitä tekee Hyssälä?
(HS 7.10.)
Hyssälän mielestä oikeuskanslerin moitteet eivät anna aihetta pitkälle meneviin poliittisiin johtopäätöksiin. "Oikeuskansleri nimenomaan totesi, että tässä on toimittu lainmukaisesti", Hyssälä sanoo.
Oikeuskanslerin mukaan "On jo vähän oikeudellisestikin kyseenalaista, että tällaisella kiireellä valmistellaan."

Eli lyhyesti: Keskustalaisen mukaan lain kirjainta ei ole rikottu, joten kaikki on ok. Laillisuuden valvoja katsoo, että ei ole ok, mutta pienen nipottamisen lisäksi ei tee mitään. Maan tapa jne.