Miksi euroedustajankin mielestä oma mies/nainen ON automaattisesti parempi?

Aiemmin ihmettelin miksi oma mies/nainen on automaattisesti parempi, kun valitaan johonkin tehtävään edustajaa. E-R Korhola puuttuu asiaan kahdessa viimeisessä kappaleessa kirjoituksessaan Suomen edusta EU:n korkeiden edustajien valitsemisessa:

Omasta puolestani halusin varmistaa kommentillani, että Kokoomus toimii viisaasti. Kokoomuksen on ajettava suomalaista kokonaisetua eikä torpattava isänmaallisia ratkaisuja missään olosuhteissa. Suomen tavoite pitää olla mahdollisimman raskas salkku ja vastuu, puolueesta huolimatta. Tähän on perustunut sekin, että puhuin Paavo Lipposen puolesta, kun näytti, että presidentin tehtävä voisi mennä sosialisteille.

Ja jos nyt esimerkiksi sattuisi käymään niin, että Alex Stubbille syntyisikin aito sauma korkeana ulkoedustajana - jos siis palikat vielä kerran heilahtaisivat päälaelleen - ei Suomi itse saa torpata mahdollisuutta vain siksi, että komissaarinpaikka olisi etukäteen sovittu keskustalaiselle. Sellainen ei yksinkertaisesti olisi isänmaallista. Suomen etu on ensisijainen asia. Poliittiset mandaatit tulevat vasta perässä.

Mikä on tämä Suomen etu, mitä suomalainen automaattisesti ajaisi riippumatta puoluekannasta? Jonka pitkäaikainen euroedustaja - joka suhtautuu tyypillisesti hyvin nihkeästi tiettyihin muihin puolueisiin kun puhutaan asioista, ei henkilöistä - näkee näin selvästi? Voiko joku politiikkaa paremmin ymmärtävä selittää tämän minulle?