Testimielessä Kivaan

Aina välillä on tullut törmättyä Kiva.org (http://www.kiva.org/) -mainoksiin, ja on jäänyt yleisesti kuva että palvelu on luotettava, hyödyllinen ja kannatettava. Yleensä pyrin ottamaan enemmänkin selvää ennen kuin lähden mihinkään rahankeruuseen, lahjoittamiseen tms., mutta en ole saanut aikaan Kivan tutkimista hyvään toviin, joten laiskuuttani pistin satasen menemään testimielessä. Katsotaan sitten jonkin ajan kuluttua mitä tapahtuu.

Oma motivaationi on siis "hyväntekeväisyys" - jos jossain köyhässä maassa joku pystyy lainalla saamaan elämäänsä paremmaksi, niin miksipä en lainaisi kun se vaivatonta on ja ylimääräistä omistan. Toisaalta olen kiinnostunut toiminnan eettisestä puolesta. Luin joskus Grameen-pankista joka tämän kai aloitti (tai ainakin teki tunnetuksi). Sen jutun mukaan lainaaminen olisi lopulta saajan kannalta hyödyllisempää kuin lahjoittaminen, ilmeisesti siksi että samassa paketissa tulee motivaatio ja keinot omaan toimeentuloon, verrattuna siihen että lahjoitus ei tyypillisesti mene tulevaisuuteen sijoittamiseen vaan tämän hetken tarpeisiin. Toisaalta tällä ei varmaankaan kai auteta kaikkein köyhimpiä, joilla on pienemmät mahdollisuudet aitoon takaisinmaksuun. Ja mitkä ovat paikalliset vaikutukset, jos köyhistä vähän vähemmän köyhät saavat apua ja enemmän köyhät eivät? Miten ihmiset oikeastaan valikoituvat tällaiseen lainaamiseen? Muistan myös jostain lukeneeni, että jotkut mikrolainapankit toimivat melko mafiamaisesti periessään velkoja takaisin, mutta tämän todenperäisyydestä en tiedä. Onko jollain näkemystä näistä asioista?

Lobbarien kansanvalta?

Päivän Hesarista, otsikolla Suomeen halutaan tarkemmat lobbaussäännöt.

"Keskustan entinen puoluesihteeri, Suomenmaan nykyinen päätoimittaja Pekka Perttula [...] korostaa kirjoituksessaan, että kansanvaltaan kuuluu päättäjien ja asiantuntijoiden eli lobbareiden vuorovaikutus.

Kokoomuksen kansanedustaja ja entinen puoluesihteeri Harri Jaskari muistuttaa, että seuraavan hallituksen hallitusohjelman tekstien hionta on lähtenyt käyntiin. Sen prosessin yhteydessä nähdään hänen mielestään, ketkä ovat mestarilobbaajia eli ketkä saavat omia näkemyksiään uuden hallituksen ohjelmaan."

Miten se, että mestarilobbaajat eli "asiantuntijat" saavat "omia näkemyksiään" hallituksen ohjelmaan, kuuluu kansanvaltaan?

Avioliitto vain kirkolle

Oho! Tajusin jotain uutta homoavioliittokeskustelusta, jonka luulin jo tulleen siihen pisteeseen että mitään uutta ei enää voida sanoa.

Minusta on ilmeistä että samaa sukupuolta olevien liitolla pitäisi olla samat juridiset ja yhteiskunnalliset seuraukset kuin eri sukupuolta olevien liitolla. Tähän mennessä olen ollut sitä mieltä, että vihkioikeus pois kirkolta ja rekisteröidyt yhtä lailla avioliitoiksi. En ymmärtänyt, mikä oikeus kirkolla olisi määrätä millainen avioliitto saa olla. Nyt tuli mieleen, että kirkko ja uskonnot ovat kieltämättä olleet kauan ennen nykyaikaista valtiota olemassa, joten niiltä avioliiton pois ottaminen voidaan nähdä oikeutetusti jonkun pyhän ryöväyksenä. Minusta tässä ei ole ongelmaa, mutta näen nyt miksi monen mielestä voi olla.

Sukupuolisuuntautumisten yhdenvertaisuusongelma on juridinen (laki) ja yhteiskunnallinen (leimautumismahdollisuus liiton nimityksen perusteella), mutta ei liity siihen mikä nimitys on, kunhan se ei erottele, eli on sama molemmille. Looginen ratkaisu on siis jättää avioliitto pyhyyksineen kirkolle ja muille uskonnoille, ja määritellä kaikki (olemassaolevat ja tulevat) maalliset liitot juridisine seurauksineen rekisteröidyiksi parisuhteiksi. Avioliitolla ei siis olisi mitään juridista asemaa, ja kirkko voisi vapaasti määritellä sen itse miten haluaa. Normaali naimisiinmeno tapahtuisi rekisteröitymällä, ja tämän lisäksi voisi hakeutua kirkossa avioliittoon jos haluaisi.

Tokihan tähän jäisi edelleen se koettu epäoikeudenmukaisuus, että kristityt homot eivät pääsisi avioliittoon, mutta se on kirkon ongelma eikä sen pitäisi koskettaa maallista valtiota mitenkään. Tällä hetkellä vähemmistön (kirkon jäsenluvut eivät ole uskottava mittari uskonnonharjoittajien määrälle) uskonto määrittelee maallisen valtion sopimuksia, ja se on se oleellinen vääryys. Kysehän on aika lähelle sama vika kuin kirkon automaattijäsenyydessä - tällaista ei kai millekään muulle yhteisölle hyväksytä?

Muutoin olen periaatteellisesti sitä mieltä, että kirkko pitäisi erottaa valtiosta. En ole ihan varma onko tämä tosin käytännön kannalta paras vaihtoehto, mutta se on eri keskustelu.

Kiitokset ajatuksesta Mari Saariolle.