Etiikkaongelma pankissa

Kävin tänään kahdessa pankissa säätämässä eläkevakuutusasioita. Otin sen joitakin vuosia sitten muita asioita hoitaessani, kun palkan alettua juosta rahaa jäi säästöön ja halusin tehdä sillä jotakin hyödyllistä. Kuten tänäkään päivänä, minua ei oikeasti jaksanut kiinnostaa sijoitusasiat, joten tein sitten jotenkin aika lailla kuten minulle suositeltiin: joitain sijoituksia ja eläkevakuutus Sammossa. (Pankin valinta ei sekään ollut omani, vaan perintöä vanhemmilta.) Eettistä rahastoa kyselin jo silloin, mutta pankinpahuksella ei sellaista ollut tarjota.

Viime vuoden puolella Sammon it-järjestelmänvaihtokatastrofin aikana kypsyin käyttöliittymän huononnukseen ja pariin kertaan kun korttini ei toiminut ja vaihdoin vähitellen Osuuspankkiin. Kun olin viimein saanut aikaan sen verran että säästöt olisi voinut siirtää, markkinatalous tuli rytisten alas ja sijoitukseni (muiden neuvoja seuraten valittu) oli kaukana pakkasen puolella. Tämä aiheutti sen, että jätin sijoitukset Sampoon ja siirsin vain päivittäisraha-asiat OP:hen. Samoin eläkevakuutus jäi, koska niiden lakiin perustuvat sopimukset erikseen kieltävät purun muutoin kuin erikoistapauksissa. Muistan kuulleeni asiasta jo ennen kuin allekirjoitin sopimukset, mutten jaksanut kiinnostua. Olisi ehkä kannattanut - nyt olen jumissa Sammon kanssa, ja OP kertoo minulle kulujen olevan lähes kaksinkertaiset heidän vastaavaansa verrattuna. Tosin kummatkin kertoivat eläkevakuutusten olevan erittäin vaikeaselkoisia ja ihan tahallaan hankalia tuotteita, jotta niitä ei voitaisi vertailla eikä asiakkaat vaihtaisi pankkeja.

Mentyäni siis tiukkaamaan Sammolta eläkevakuutukseni tarkkoja kululaskelmia päättääkseni kannattaako minun lopettaa se, heidän sijoitusneuvojansa puhui minua vaihtamaan kaikkien sijoitusteni painotuksia ja laittamaan heille vielä lisääkin rahaani. Hän puhui paljon ja melko taitavasti sai minut tuntemaan, että hän tietää kaiken ja pitää puoliani. Sinänsä ärsyttää moinen manipuloiminen, mutta toisaalta hän tuntui kyllä asiantuntevammalta kuin OP:n nuori neuvoja ja sen mitä ehdin talousbingosta ymmärtämään, perustelut tuntuivat järkeviltä.

Nyt pääsen viimein asiaan. Ongelmaksi muodostuu koko toiminnan eettisyys. En tiedä asiasta paljoa (taas yksi josta pitäisi ottaa selvää), mutta pankkitoiminnassa on joitakin merkittäviä eettisiä ongelma, joista monet liittyvät sijoittamiseen. Pankkilaitos nykymuotoisena instituutiona on osaltaan pitämässä vahvasti yllä epäoikeudenmukaisia vaurausrakenteita, ja globaali sijoitustoiminta välittää hyvin vähän etiikasta voittoja etsiessään. Rahoitanko minä osaltani lapsityövoimaa, öljy-, ase- ja tupakkateollisuutta, fortumien eliittien voitonjakoja, luonnontuhoja sademetsissä, jos käytän varojani sijoittamiseen? Kyse ei todellakaan ole suurista summista osaltani, vaan puhun periaatteesta. Yksi perusteeni kasvissyönnille oli, etten yksinkertaisesti tahdo olla mukana tukemassa sellaista toimintaa. Miksi sitten antaisin liikenevät rahani käyttöön pankeille jotka tekevät sillä ties mitä?

No, on selvää, että finanssijärjestelmään osallistumisen välttäminen on ainakin Suomessa lähes mahdotonta. Ilman omavaraistaloutta tarvitse rahaa, joka palkkana maksetaan pankkiin (en tiedä onko käteispalkka edes mahdollinen - voisi huvikseni kysyä), ja pakolliset eläke- jne. -maksut menevät eläkeyhtiöille, jotka ovat suursijoittajia eivätkä minulta kysele haluanko sijoittaa eettisesti vai en. Vapaaehtoinen sijoittaminen on kuitenkin oma päätökseni.

Tässä tapauksessa kuitenkin hankaloittaa mainittu jumiutuminen Sampoon. Muut sijoitukseni voisin ottaa pois (yli 40 % tappiolla tämän hetken taloustilanteen takia), mutta eläkevakuutusta ei edes saa lopettaa. Voisin lakata maksamasta siihen kuukausittaista summaa (toistaiseksi olen vain keskeyttänyt sen), mutta koska eläkevakuutusta ei voi lopettaa, pelkät pankin imemät kulut söisivät kaikki säästöt ennen kuin pääsen eläkkeelle. Olisiko jotenkin eettisempää ottaa saatavat rahat ulos ja lopettaa kaikki hyväksyen vähäisten säästöjeni merkittävä tuho, kuin pitää niitä sisällä toistaiseksi? Joka tapauksessahan rahat ovat pankilla: vähitellen kuluina, sijoituksina, tilillä, en tiedä eroaako tämä mitenkään merkittävästi pankin kannalta. Toiseen pankkiin siirtäminen olisi jonkinlainen viesti, mutta lopetettuani jo tilini muut osat luulen että viesti on jo annettu. Mihin minä säästöni sitten laittaisin, jos en toiseen pankkiin, missä ongelma on edelleen olemassa? Sukanvarteen jossa inflaatio syö ne? Kulutukseen, jolloin tuen järjestelmää toista kautta?

On selvää, etten pistä merkittävää osaa omaisuudestani sileäksi ennen kuin olen varma, että se on oikein.

Entäpä jos käytän järjestelmää saadakseni eläkesäästöni kuten se on tarkoitettu käytettäväksi, ja käytän sitä rahaa sitten eettisesti eläkkeellä? Tämäkään ei ole ihan ongelmatonta. Selvittäessäni eläkevakuutusten yksityiskohtia kävin molemmissa pankeissa, joissa tietenkin kehuttiin heidän olevan parempi vaihtoehto. Periaatteessa uskon molempia. Olen nähnyt vertailuja, joissa Sampo on tyypillisesti kalleimmasta päästä. Toisaalta Sammon mies uhosi, että kuluilla ei ole niin väliä, koska eläkevakuutuksen 35 vuoden säästöajalla sijoitusten parempi tuotto korvaa nämä pienet erot. Vaikken nyt suorilta uskokaan heidän moottoriturpa-ekonomiaan, pidän mahdollisena että isompi konserni ja (kieltämättä täysin imagoon perustuva) käsitykseni... miten sen nyt sanoisi, kapitalistisemmasta pankista voivat korreloida paremman sijoittamisen kanssa. Onko parempi tuotto eettisempi, jos oletetaan hienoisella ylimielisyydellä että rahat ovat minulla keskimäärin eettisemmässä käytössä kuin jollain muulla? Missä määrin haluan antaa painoa sille, että en pidä Sammon neuvojan tyylistä ja asenteesta - vaikka olisi sinänsä pikkumaista kostaa järjestelmälle yksittäisen henkilön antamia viboja, minusta tuntuu että ne kertovat jotain organisaatioiden asennemaailmasta.

En oikeasti tiedä mitä tehdä. Tämä on Aidosti Vaikea Asia.