Käytettyäni korjattuja kenkiä jonkun aikaa kävi eräänä päivänä ilmi, että ne vuotavat edelleen kunnon lätäköissä käveltyäni.
Onko niin, että korjatut kengät ovat todella huonommat kuin alkuperäiset? On kai se mahdollista. En tiedä kenkien tekemisestä juuri mitään, mutta kuvittelisin että ne tehdään siinä määrin teollisesti, että voi olla että joku laite vaikkapa kiinnittää pohjan ja sen yläosan jolla on varmaan joku nimi paremmin ja tiiviimmin kuin mitä tavallinen suutari voi pikku pajassaan tehdä. Eli jos tiiviys on kerran rikkoutunut, sitä ei ilman vastaavaa laitetta korjata.
Toisaalta voi olla, että muistan väärin. Lopetin käyttämästä kenkiä muistaakseni, koska ne alkoivat vuotaa, mutta kun nyt ajattelen kuinka rikki ne olivatkaan (toisesta noin kolmannes pohjasta oli irti), vuotaminen on ollut lähinnä esteetöntä veden virtaamista. Olisiko niin, että kengät eivät alun alkaenkaan pitäneet vettä jos niillä tosissaan hyppi lätäköissä? En voi tietää.
Tämä jossain määrin laski innostustani korjata asioita, mikä harmittaa minua. Periaatteena asioiden korjaaminen, sen sijaan että vanhat heitetään pois ja ostetaan uudet tilalle, on minusta hyvä ja kannatettava. Maailmassa ei yksinkertaisesti ole lopulta tilaa jätteelle, jota ei käytetä uudelleen tai joka ei hajoa kyllin nopeasti. Mutta jos korjauspalvelut eivät ole kyllin laadukkaita (ja halpoja), ihmiset eivät suurina massoina pakottamatta siirry tavoistaan kestävämpään kulutukseen pelkästään hyvyyttään. (Huomautuksena: tämä oli vain asian herättämää ajatusta, en sano että tämä nimenomainen kokemukseni ei olisi ollut laadukasta - tai että olisi. Kun en vain osaa arvioida asiaa.)
Showing posts with label jätteet. Show all posts
Showing posts with label jätteet. Show all posts
Sunday, April 5, 2009
Wednesday, March 25, 2009
Nauravat kengät ja suutaripalvelut
Hain tänään kengät suutarilta. Kyseessä oli hataran muistikuvani mukaan ihan hyvät kengät joita käytin pääasiallisina kenkinäni vuosi-pari sitten, kunnes niiden pohja alkoi irrota nahkaisesta päällysosasta niin, että ne päästivät vettä lävitse. Ne makasivat töissä muovipussissa tähän asti, kunnes satuin näkemään Kampissa lounaanhakumatkalla suutarin välittömällä reitilläni, ja koska tiesin että minun tarvitsee mennä reittiä vielä samana päivänä uudelleen, vein ne korjattavaksi.
Korjaus maksoi 9.50, vaikka kun kysyin kuinka voi olla näin halpa, suutari sanoi että oikeastaan olisi ollut kaksinkertainen hinta, koska korjasi toistakin kenkää, muttei kehdannut laskuttaa sitä kun oli niin pieni korjaus toiseen verrattuna. Maksoin molemmat, yhteensä 19 e. Suutarin ihmetellessä perustelin, että arvostan että tänä päivänä on vielä joku, joka korjaa vanhaa sen sijaan että heitettäisiin täysin korjattavissa olevat esineet pois ja ostettaisiin uudet. Toisaalta minua miellytti suutarin rehellisyys ja huomaavaisuus: jos hinta olisi alun perin ollut 19 e, luulen että olisin harkinnut pidempään kannattaisiko mieluummin ostaa uudet, koska (vaikka en toki tiedä kengistä mitään) jostain syystä ajattelen, että korjatut eivät voi olla yhtä hyvät ja/tai kestä niin kauan kuin uudet. (Toivon että olisin silti korjauttanut, mutta paha sanoa.)
Suutari myös alkoi hieman avautua, ja kertoi että suurin osa ihmisistä pitää hintaa kalliina ehkä viiden minuutin työstä, jossa vähän ommellaan ja liimataan. Että ilmeisesti moni oli jopa tullut toisiin ajatuksiin ja jättänyt korjauttamisen sikseen hinnan takia. Minusta on kummallista, että Kampissa vuokralla oleva yritys, jossa on yksi kokopäiväinen työntekijä eikä asiakkaita näytä olevan paljoakaan, ja jonka tarvikekustannukset - vaikka suurimmaksi osaksi kertaluonteiset (kuvitellakseni erikoisvalmisteiset työkalut) - ovat tuloihin nähden melko suuret, ylipäänsä pystyy toimimaan. Itse en olisi varmaan saanut aikaan lähteä viemään kenkiä sataa metriä kauemmas luonnollisesta reitistäni, joten paikka oli tässä tapauksessa hyvin valittu, ja jos en jaksa tuon vertaa, itse korjaaminen (ja työkalujen hankkiminen) on luonnollisesti poissa laskuista. Mielestäni hinta oli juuri kohdallaan, jopa hieman halpa, kokonaisuutta ajatellen. Jos pulju pysyy noilla hinnoilla pystyssä maksan ne mielelläni. Valitettavasti korjattavia kenkiä minulla on varsin rajattu määrä, joten panoksellani ei ole paljoa merkitystä.
Teen oletuksen, että vanhan korjaaminen on parempi kuin uuden ostaminen. Tätä voisi varmaan laskea jotenkin, mutta koska en ole nähnyt asiaa juurikaan kiistettävän, otan sen toistaiseksi annettuna.
Miten ihmiset saisi muuttamaan käyttäytymistään kestävämpään suuntaan? Minua häiritsee omakin ajatukseni, että korjatut kengät eivät ole yhtä hyvät kuin uudet. Mihin tämä perustuu? En ole koskaan käyttänyt korjattuja kenkiä, en varmaan juuri mitään korjattuja vaatteita, joten se ei ole kokemusta. Veikkaisin, että kyse on enemmänkin siitä, että nyky-yhteiskunnassa on luonnollista ajatella, että rikkaus on hyvä ja köyhyys paha, ja korjaaminen liittyy köyhyyteen eikä rikkauteen. Rikkaan ei tarvitse välittää kulutuksensa seurauksista: hän vain syytää rahaa kunnes seuraukset menevät pois (eli joku köyhempi ottaa rahat vie seuraukset muualle). Jos kyse olisi harvoista rikkaista ja enemmistöstä köyhiä, tämä ehkä toimisi jossain määrin (vaikka silloin kyseeseen tulisivat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ongelmat), mutta kun rikkauteen pyrkii enemmistö, seuraukset tulevat enenevässä määrin meidän kaikkien päälle.
5.4.: Jatkoa
Korjaus maksoi 9.50, vaikka kun kysyin kuinka voi olla näin halpa, suutari sanoi että oikeastaan olisi ollut kaksinkertainen hinta, koska korjasi toistakin kenkää, muttei kehdannut laskuttaa sitä kun oli niin pieni korjaus toiseen verrattuna. Maksoin molemmat, yhteensä 19 e. Suutarin ihmetellessä perustelin, että arvostan että tänä päivänä on vielä joku, joka korjaa vanhaa sen sijaan että heitettäisiin täysin korjattavissa olevat esineet pois ja ostettaisiin uudet. Toisaalta minua miellytti suutarin rehellisyys ja huomaavaisuus: jos hinta olisi alun perin ollut 19 e, luulen että olisin harkinnut pidempään kannattaisiko mieluummin ostaa uudet, koska (vaikka en toki tiedä kengistä mitään) jostain syystä ajattelen, että korjatut eivät voi olla yhtä hyvät ja/tai kestä niin kauan kuin uudet. (Toivon että olisin silti korjauttanut, mutta paha sanoa.)
Suutari myös alkoi hieman avautua, ja kertoi että suurin osa ihmisistä pitää hintaa kalliina ehkä viiden minuutin työstä, jossa vähän ommellaan ja liimataan. Että ilmeisesti moni oli jopa tullut toisiin ajatuksiin ja jättänyt korjauttamisen sikseen hinnan takia. Minusta on kummallista, että Kampissa vuokralla oleva yritys, jossa on yksi kokopäiväinen työntekijä eikä asiakkaita näytä olevan paljoakaan, ja jonka tarvikekustannukset - vaikka suurimmaksi osaksi kertaluonteiset (kuvitellakseni erikoisvalmisteiset työkalut) - ovat tuloihin nähden melko suuret, ylipäänsä pystyy toimimaan. Itse en olisi varmaan saanut aikaan lähteä viemään kenkiä sataa metriä kauemmas luonnollisesta reitistäni, joten paikka oli tässä tapauksessa hyvin valittu, ja jos en jaksa tuon vertaa, itse korjaaminen (ja työkalujen hankkiminen) on luonnollisesti poissa laskuista. Mielestäni hinta oli juuri kohdallaan, jopa hieman halpa, kokonaisuutta ajatellen. Jos pulju pysyy noilla hinnoilla pystyssä maksan ne mielelläni. Valitettavasti korjattavia kenkiä minulla on varsin rajattu määrä, joten panoksellani ei ole paljoa merkitystä.
Teen oletuksen, että vanhan korjaaminen on parempi kuin uuden ostaminen. Tätä voisi varmaan laskea jotenkin, mutta koska en ole nähnyt asiaa juurikaan kiistettävän, otan sen toistaiseksi annettuna.
Miten ihmiset saisi muuttamaan käyttäytymistään kestävämpään suuntaan? Minua häiritsee omakin ajatukseni, että korjatut kengät eivät ole yhtä hyvät kuin uudet. Mihin tämä perustuu? En ole koskaan käyttänyt korjattuja kenkiä, en varmaan juuri mitään korjattuja vaatteita, joten se ei ole kokemusta. Veikkaisin, että kyse on enemmänkin siitä, että nyky-yhteiskunnassa on luonnollista ajatella, että rikkaus on hyvä ja köyhyys paha, ja korjaaminen liittyy köyhyyteen eikä rikkauteen. Rikkaan ei tarvitse välittää kulutuksensa seurauksista: hän vain syytää rahaa kunnes seuraukset menevät pois (eli joku köyhempi ottaa rahat vie seuraukset muualle). Jos kyse olisi harvoista rikkaista ja enemmistöstä köyhiä, tämä ehkä toimisi jossain määrin (vaikka silloin kyseeseen tulisivat sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ongelmat), mutta kun rikkauteen pyrkii enemmistö, seuraukset tulevat enenevässä määrin meidän kaikkien päälle.
5.4.: Jatkoa
Subscribe to:
Posts (Atom)