"Poliitikot eivät halua parantaa demokratian tilaa Suomessa"

Edellinen kirjoitukseni ei pitkänä mennyt läpi, mutta julkaisivat näköjään (en huomannut heti) lyhemmän lyhennettynä (HS 7.4.). Harmi vain, että viimeinen lause, joka muutti koko tekstin pelkästä valittavasta johonkin pyrkivään, oli poistettu.

Ennen kuin muut kriisit veivät lehdistön huomion, puhuttiin demokratian kriisistä – siitä, että kansalaisilla on mennyt usko demokratiaan, koska poliitikot järjestelmällisesti rikkoivat vaalirahoituslakia ja suhmuroivat toisensa syyttömiksi virallisissa synninpäästöissä. Nyttemmin on nähty muiden muassa, kuinka pääministeri yksinkertaisesti kieltäytyy vastaamasta eduskunnalle – jonka luottamusta hallituksen tulisi nauttia – puolueelle kiusalliseen kysymykseen.

Vaalien alla on keskitytty siihen, että demokratian kriisi kanavoituu protestipuolueen nousuun, mutta on unohdettu itse asia: poliitikan teon tapa.

Monet tärkeät asiat päätetään salaisissa hallitusneuvotteluissa. Niissä tehtävistä lehmänkaupoista ei koskaan kerrota julkisuudessa.

Kun isot puolueet jatkavat vaalikaudesta toiseen samaa politiikkaa riippumatta ehdokkaiden lupauksista, ja kun pienten nouseminen vaihtoehdoiksi tehdään hankalaksi äänikynnyksillä, näyttää ilmeiseltä, että poliitikot eivät halua parantaa demokratian tilaa Suomessa.

 Alkuperäinen:

Ennen kuin muut kriisit veivät lehdistön huomion puhuttiin demokratian  kriisistä - siitä, että kansalaisilla on mennyt usko demokratiaan, koska poliitikot järjestelmällisesti rikkoivat vaalirahoituslakia ja suhmuroivat toisensa syyttömiksi virallisissa synninpäästöissä. Nyttemmin on nähty mm. kuinka pääministeri yksinkertaisesti kieltäytyy vastaamasta eduskunnalle -
jonka luottamusta hallituksen tulisi nauttia - puolueelle kiusalliseen kysymykseen, ja että suurin puolue on salaa luvannut ulkovallalle maamme viemisestä sotilasliittoon.
Vaalien alla on keskitytty siihen, että demokratian kriisi kanavoituu protestipuolueen nousuun, mutta unohdettu itse asia: poliitikan teon tapa. Kaikki tietävät, että monet tärkeimmät asiat päätetään hallitusneuvotteluissa, jotka ovat salaiset, ja joissa tehtävistä  lehmänkaupoista ei koskaan kerrota julkisuuteen. Kun isot puolueet jatkavat vaalikaudesta toiseen samaa politiikkaa riippumatta ehdokkaidensa lupauksista, ja pienten nouseminen vaihtoehdoiksi tehdään hankalaksi äänikynnyksillä ja kuoliaaksivaikenemisilla, näyttää ilmeiseltä että poliitikot eivät halua parantaa demokratian tilaa Suomessa. Lupaako kukaan ehdokkaista pyrkiä maan tavan muuttamiseen ja ajaa avoimuutta ja päättäjien vastuuta?

Äänestäminen ilman todellista tietoa on näytelmää

Blogaaminen on jäänyt, osaksi saamattomuudesta mutta myös suuressa määrin terveydellisistä syistä. Tilanne myös valitettavasti jatkuu ilman näkyvää loppua. Kirjoitin kuitenkin tänään Hesariin mielipidekirjoituksen, jossa koetin tiivistää ajatukseni äänestämisestä tulevissa vaaleissa. Taitaa kyllä olla liian pitkä julkaistavaksi.

Äänestäminen ilman todellista tietoa on näytelmää

Näilläkin sivuilla on kehotettu viime aikoina äänestämään. Muun muassa Raimo Kesälahti (HS 4.3.) haki äänestämiselle perustelua arabimaissa tehdyistä vallankumouksista: Suomessa ei tarvitse mennä kaduille, koska kansaa kuunnellaan vaaleissa. En kiistä, etteikö järjestelmämme olisi keskimääräistä diktatuuria parempi, mutta omassammekin on merkittäviä puutteita, joista ollaan aivan liian hiljaa. Esitän tässä yhden.
Edustuksellisessa demokratiassa kansalaiset valitsevat puolestaan päättämään mielestään parhaat ehdokkaat. Tähän tarkoitukseen vaalimme soveltuvat varsin huonosti: äänestäjät eivät voi arvioida ehdokkaita mielekkäästi, koska valitut eivät ole velvoitettuja mihinkään ja mitään seurantaa ei ole. Samat poliitikot pääsevät tekemään samaa politiikkaansa seuraavaksi vaalikaudeksi riippumatta siitä, mitä he todellisuudessa tekivät. Tässä median pitäisi toimia ulkopuolisena kontrollina, mutta uuden teknologian myötä ei kuitenkaan ole enää syytä tyytyä pelkkään hurskaaseen toiveeseen, että poliitikot ovat rehellisiä ja media huomaa jos eivät ole – heidän todellisia toimiaan suhteessa puheisiin voidaan systemaattisesti seurata. Tällaisia palveluja onkin vihdoin alkanut syntyä, mutta miksi näin tärkeä tehtävä on muutaman aktiivisen kansalaisen varassa, eikä olennainen osa järjestelmää?
Mutta seurantakaan ei auta, jos ei ole mitä seurata. Maan tapaan näet kuuluu vaalirahoituksen lisäksi päätöksenteon salaaminen, sillä kaikki oleellinen päätetään suljetuissa hallitusneuvotteluissa ja valiokunnissa täysistuntojen jäädessä vain seremonialliseksi kumileimasimeksi. Vaikka jälkeenpäin tehdään julkiset paperit harkituin sanamuodoin, ei kansalainen pääse koskaan arvioimaan olisiko hyväksynyt ne perustelut ja lehmänkaupat joilla hänen äänestämänsä ehdokas taivuteltiin yhteiseen esitykseen. Esimerkiksi äänestystulosten käyttämistä edustajien työn seurantaan on valitettu epäreiluksi, koska "niin paljon työtä tehdään epävirallisissa neuvotteluissa". Mitään näistä salaisuuksista ei kuitenkaan haluta julkisiksi, koska "edustajille pitää taata työrauha". Miksi puolueiden mahdollisuus sopia salassa on tärkeämpi kuin äänestäjän oikeus saada tietoa edustajansa toimista?
Ennen kuin (jos koskaan) kansalaisaloite saadaan toimintakuntoon, kansalaisilla ei ole mitään tietä tuoda esiin tyytymättömyyttään politiikkaan järjestelmänä. Voit äänestää maan tavan muuttamista kannattavaa ehdokasta, mutta mikään äänestystuloksessa muuta ääntäsi viestiksi nimenomaan tuon yhden mielipiteen puolesta niiden kaikkien joukosta. Voit ottaa yhteyttä edustajaan, mutta mikään ei velvoita häntä tekemään asialle mitään - eikä hän voisi sooloilla näin merkittävästi hallitusohjelmasta erillään vaikka haluaisikin. Voit perustaa itse puolueen, mutta vaikka ihme tapahtuisikin ja pääsisit kansanedustajaksi, jos et toimi jo vallassa olevien kirjoittamattomien sääntöjen mukaan, et pääse päättämään mistään. Lisäksi yhden asian puolue ei saisi tukea, koska ilman ehdokkaiden omat mielipiteet tappavaa ryhmäkuria ja julkisuutta kaihtavia neuvottelutapoja puolue ei ole luotettava.
Uskon, että monelle kotiin jääminen on protesti, mutta protestina se on yhtä tehoton kuin ehdokkaan vaihtaminen seuraavissa vaaleissa: signaali on epäselvä. Protestiääni protestipuolueelle ei ole protesti - se on ääni ko. puolueen ohjelmalle, mutta vain niissä puitteissa mitä vallitseva politiikan tapa sille antaa. Jos kannatat puoluetta, äänestä toki sen ehdokasta, mutta vain jos kannatat samalla politiikan salailevia ja valtaa sementoivia sääntöjä.
Itse olen päätynyt siihen, että äänestän tyhjää. Näin osoitan, että demokratia kiinnostaa minua, mutta en ole tyytyväinen järjestelmään ja politiikan tapaan. Tyhjä ääni hylätään, mutta jos niitä hylätään tarpeeksi, kasvaa julkinen paine huomioida asia - ja se on paljon vahvempi signaali tyytymättömyydelle kuin mikään meille annettu mahdollisuus vaikuttaa.

Testimielessä Kivaan

Aina välillä on tullut törmättyä Kiva.org (http://www.kiva.org/) -mainoksiin, ja on jäänyt yleisesti kuva että palvelu on luotettava, hyödyllinen ja kannatettava. Yleensä pyrin ottamaan enemmänkin selvää ennen kuin lähden mihinkään rahankeruuseen, lahjoittamiseen tms., mutta en ole saanut aikaan Kivan tutkimista hyvään toviin, joten laiskuuttani pistin satasen menemään testimielessä. Katsotaan sitten jonkin ajan kuluttua mitä tapahtuu.

Oma motivaationi on siis "hyväntekeväisyys" - jos jossain köyhässä maassa joku pystyy lainalla saamaan elämäänsä paremmaksi, niin miksipä en lainaisi kun se vaivatonta on ja ylimääräistä omistan. Toisaalta olen kiinnostunut toiminnan eettisestä puolesta. Luin joskus Grameen-pankista joka tämän kai aloitti (tai ainakin teki tunnetuksi). Sen jutun mukaan lainaaminen olisi lopulta saajan kannalta hyödyllisempää kuin lahjoittaminen, ilmeisesti siksi että samassa paketissa tulee motivaatio ja keinot omaan toimeentuloon, verrattuna siihen että lahjoitus ei tyypillisesti mene tulevaisuuteen sijoittamiseen vaan tämän hetken tarpeisiin. Toisaalta tällä ei varmaankaan kai auteta kaikkein köyhimpiä, joilla on pienemmät mahdollisuudet aitoon takaisinmaksuun. Ja mitkä ovat paikalliset vaikutukset, jos köyhistä vähän vähemmän köyhät saavat apua ja enemmän köyhät eivät? Miten ihmiset oikeastaan valikoituvat tällaiseen lainaamiseen? Muistan myös jostain lukeneeni, että jotkut mikrolainapankit toimivat melko mafiamaisesti periessään velkoja takaisin, mutta tämän todenperäisyydestä en tiedä. Onko jollain näkemystä näistä asioista?

Lobbarien kansanvalta?

Päivän Hesarista, otsikolla Suomeen halutaan tarkemmat lobbaussäännöt.

"Keskustan entinen puoluesihteeri, Suomenmaan nykyinen päätoimittaja Pekka Perttula [...] korostaa kirjoituksessaan, että kansanvaltaan kuuluu päättäjien ja asiantuntijoiden eli lobbareiden vuorovaikutus.

Kokoomuksen kansanedustaja ja entinen puoluesihteeri Harri Jaskari muistuttaa, että seuraavan hallituksen hallitusohjelman tekstien hionta on lähtenyt käyntiin. Sen prosessin yhteydessä nähdään hänen mielestään, ketkä ovat mestarilobbaajia eli ketkä saavat omia näkemyksiään uuden hallituksen ohjelmaan."

Miten se, että mestarilobbaajat eli "asiantuntijat" saavat "omia näkemyksiään" hallituksen ohjelmaan, kuuluu kansanvaltaan?

Avioliitto vain kirkolle

Oho! Tajusin jotain uutta homoavioliittokeskustelusta, jonka luulin jo tulleen siihen pisteeseen että mitään uutta ei enää voida sanoa.

Minusta on ilmeistä että samaa sukupuolta olevien liitolla pitäisi olla samat juridiset ja yhteiskunnalliset seuraukset kuin eri sukupuolta olevien liitolla. Tähän mennessä olen ollut sitä mieltä, että vihkioikeus pois kirkolta ja rekisteröidyt yhtä lailla avioliitoiksi. En ymmärtänyt, mikä oikeus kirkolla olisi määrätä millainen avioliitto saa olla. Nyt tuli mieleen, että kirkko ja uskonnot ovat kieltämättä olleet kauan ennen nykyaikaista valtiota olemassa, joten niiltä avioliiton pois ottaminen voidaan nähdä oikeutetusti jonkun pyhän ryöväyksenä. Minusta tässä ei ole ongelmaa, mutta näen nyt miksi monen mielestä voi olla.

Sukupuolisuuntautumisten yhdenvertaisuusongelma on juridinen (laki) ja yhteiskunnallinen (leimautumismahdollisuus liiton nimityksen perusteella), mutta ei liity siihen mikä nimitys on, kunhan se ei erottele, eli on sama molemmille. Looginen ratkaisu on siis jättää avioliitto pyhyyksineen kirkolle ja muille uskonnoille, ja määritellä kaikki (olemassaolevat ja tulevat) maalliset liitot juridisine seurauksineen rekisteröidyiksi parisuhteiksi. Avioliitolla ei siis olisi mitään juridista asemaa, ja kirkko voisi vapaasti määritellä sen itse miten haluaa. Normaali naimisiinmeno tapahtuisi rekisteröitymällä, ja tämän lisäksi voisi hakeutua kirkossa avioliittoon jos haluaisi.

Tokihan tähän jäisi edelleen se koettu epäoikeudenmukaisuus, että kristityt homot eivät pääsisi avioliittoon, mutta se on kirkon ongelma eikä sen pitäisi koskettaa maallista valtiota mitenkään. Tällä hetkellä vähemmistön (kirkon jäsenluvut eivät ole uskottava mittari uskonnonharjoittajien määrälle) uskonto määrittelee maallisen valtion sopimuksia, ja se on se oleellinen vääryys. Kysehän on aika lähelle sama vika kuin kirkon automaattijäsenyydessä - tällaista ei kai millekään muulle yhteisölle hyväksytä?

Muutoin olen periaatteellisesti sitä mieltä, että kirkko pitäisi erottaa valtiosta. En ole ihan varma onko tämä tosin käytännön kannalta paras vaihtoehto, mutta se on eri keskustelu.

Kiitokset ajatuksesta Mari Saariolle.

Minä olen hyvä (suhteellisella asteikolla)

Pidän juustoista kovin. Sanoin siksi eräässä yhteydessä, että juustot ovat suuri syy sille, etten ole luopunut maidosta lihattomaksi ryhtymisen yhteydessä. Vastauksena: "Siinä kohtaa siis mielihalut menevät periaatteiden edelle?"

Argh. Koska en ole hyvä ajattelemaan nopeasti tilanteessa, en osannut tuolloin vastata, mutta se jäi kaihertamaan. Kommentti kuulostaa samalta kuin syytökset, missä vaikkapa Vihreitä syytetään siitä että he silloin tällöin syövät lihaa, ajavat omalla autolla tai lentävät niin kuin muutkin kuolevaiset. Siis riippumatta siitä, että syyttäjä itse tyypillisesti tekee noita huomattavasti enemmän - aivan kuin kulutuksen arvosteleminen olisi oikeutettua vain, jos siitä luopuu täysin.

Tilannehan on se, että kasvissyönti tai maailmanpelastus ei minulla ole varsinainen periaate. Siis siinä mielessä, että jokin on absoluuttisesti oikein tai väärin. Jos esimerkiksi ihmisarvoon uskovaa pilkattaisiin siitä, että hän ihan silloin tällöin kiduttaisi vähän ihmisiä, pilkka olisi ihan aiheellista, riippumatta siitä kuinka vähäinen tai vähäisempi kuin muilla kokonaiskidutuksen määrä olisi. Mutta en esimerkiksi jätä eläimiä syömättä siksi, että ne kärsivät, vaan siksi että haluan pyrkiä kuluttamaan rajallisia resursseja vähemmän, jotta tulevilla sukupolvilla ne eivät olisi vielä rajallisemmat. Tällöin jos kulutukseni määrä on vaikkapa 20 % pienempi kuin keskimäärin, olen jättänyt tuon 20 % kuluttamatta ja hyvällä tuurilla valinnoillani vaikuttanut joihinkin muihinkin vähän. (Huonolla tuurilla joku muu kuluttaa ne minun puolestani, mutta jos en siihen voi vaikuttaa, olen ainakin yrittänyt.) Se on tuon 20 %:n verran paremmin kuin keskimääräisellä irvailijalla, joka ei vaivaudu tekemään senkään vertaa.

Toki olisi parempi kuluttaa vaikkapa 40 % vähemmän, se on selvä. Mutta minun on vaikea nähdä, miten en saisi tuntea itseäni vähän paremmaksi (suhteutettuna keskiarvoon) tekemällä edes vähän.

Primula on "hiilineutraali"?

Törmäsin Primulan leipäpakkauksessa tarraan, joka uhoaa firman olevan "Suomen ensimmäinen hiilineutraali elintarvikealan yritys". Ensimmäisenä mieleen hiipi ärsytys ilmaisusta 'hiilineutraali', ettäkö mitään eivät muka käytä, hirveää viherpesua ja ikinä en mitään niiltä osta. Hetken mietittyäni ostin kuitenkin, lähinnä ottaakseni sen itselleni muistutukseksi että pitääpä tarkistaa mitä tuolla tarkoittavat.

Sivuillaan Primula kertoo kompensoineensa kaikki päästönsä ostamalla vapaaehtoisia päästöoikeuksia. Tarkemmin ei kerrota mitä oikeastaan ovat tehneet. Jos kyseessä on EU:n päästökauppaohjelma, joka on enemmänkin toiminut voittoautomaattina tietyille aloille (ja rahat on tietysti kupattu kuluttajilta, ks. energiayhtiöt) eikä ole saanut todistettavasti mitään todellisia vähennyksiä, ja jonka oikeudet ovat ylitarjonnan vuoksi niin halpoja että maksut käyvät halvasta mainoskampanjasta, kuulostaa kieltämättä aika viherpesemiseltä. Toisaalta kyseessä voi olla (sanan "kompensaatio" perusteella) offset-tyyppinen puiden istututtaminen tms., jota itsekin olen pohtinut lentojen yhteydessä. (Hitto, en ole itse tehnyt vieläkään sille asialle mitään... hieman tekopyhää ehkä?) Ei ole aivan selvää voidaanko kompensaatiota nähdä niin positiivisesti kuin tuota palvelua myyvät tahot luonnollisesti väittävät. No, koska en tiedä, kysyin. Katsotaan vastaavatko joskus.

Tästä kompensaatioasiasta erillisenä sivuilla lisäksi:

• "Ympäristöystävällisyys ja ekotehokkuus näkyvät myös Järvenpään uuden tuotanto- ja logistiikkakeskuksen rakentamisessa[, joka on valmistuessaan] Pohjoismaiden modernein leipomo- ja valmisruuan tuotantolaitos, joka täyttää korkeimmatkin ympäristöstandardit.
• "Delituotteiden pakkaukset ovat täysin biohajoavia eivätkä ne sisällä säilyvyyttä lisäävää suojakaasua."
• "Primulassa on vastattu tähän haasteeseen hankkimalla henkilökunnalle bioetanolikäyttöiset työsuhdeautot. Autojen polttoaineena käytetään ylijääneestä taikinasta ja leivästä valmistettua bioetanolia." (!)

Uusi ekotehokas rakennus voi tarkoittaa mitä vain ja pakkausten biohajoavuus on mitätön yksityiskohta, mutta bioetanoliautot pistivät virneen naamalle. Se on ideana jotain, mitä joku mainosmies ei ole voinut vain keksiä (siis olettaen että sellaisia tosiaan on), vaan asialle on ihan oikeasti täytynyt tehdä jotain konkreettista. Tai ainakin yrittää.

Tietämättä enempää on paha sanoa kummempaa, kuin että varovaisen positiivinen kuva jäi. "Hiilineutraali" on mitä todennäköisimmin karkeaa liioittelua, mutta ehkä ne oikeasti yrittävät.